torstai 29. maaliskuuta 2007

Lenkkimusan tärkeys on aivan verraton!

(Ti-ti-nallea kuunnelleet voivat laulaa otsikon mukana.)

Lenkkeilykulttuurini on kehittynyt. Sain vihdoin eilen ämpeekolmetettua muutamia kappaleita ja kasvatettua puhelimeni musiikkivalikoimaa yhteensä kuuteen kappaleeseen. Soittolistani on nimeltään "Lenkkimusaa" ja valikoima perin lenkittävä. En ehkä kuuntelisi raskaammanpuoleista musisointia jossakin tarkkuutta ja keskittymistä vaativassa tehtävässä (kuten origamit tai kiinalainen galligrafia), mutta lenkkeilyyn sellainen on oikein sopiva tyylilaji.

Raskas tsemppimusa ei minun kohdallani lisää askeleeseen raskautta, vaan sitä vastoin tuuppaa kenkää toisen eteen aika tehokkaasti. Lisäksi tuollaisissa kappaleissa tempo on sopiva: jos hölkkää 1/4 tahdissa, lenkistä tulee sopivan leppoisa. Reippaammin voi askeltaa 1/8 tahdissa ja tällöin saa jo oikein mainiosti sykettä ylös ja hikeä pintaan. Henkihieveriin itsensä voi vedättää tahdissa 1/16.

Soittolista on kestoltaan 26:01 minuuttia, joka riittää tällä hetkellä hyvin reiluun viiteen kilometriin. Loppuun kannattaa valita kappale, joka päättyy noin minuutin kestäviin taputuksiin, vislauksiin ja riemunkiljahduksiin. On kiva palata kotiin.

Laulu jatkukoon: "Ylös, alas ja pari hyppyä..."

maanantai 26. maaliskuuta 2007

Kun haaveet rajoittavat

Tapahtui keväisenä sunnuntai-iltana.

Päivä oli ollut mitä ihanin. Aurinko lämmitti ja oli mukava ulkoilla. Kevätsää toi mukanaan uuden alun tuulahduksen ja sen mukana myös muutoksenhalu jälleen kerran heräsi.

Muutoksenhalu on positiivista, jos se tarkoittaa esimerkiksi terveellisempien elämäntapojen noudattamista tai muuten itsestään paremman huolen pitämistä. Minun kohdallani se valitettavan usein tarkoittaa tyytymättömyyttä vallitseviin olosuhteisiin. Meidän asuntomme on liian pieni. Miksi meillä ei ole edes omaa pihaa? Johonkin pitäisi päästä kuopsuttelemaan multaa ja kylvämään siemeniä. Tuonkin huoneen tahtoisin sisustaa uudestaan, mutta kun ei ole rahaa.

Olen huomannut, että jos joitakin toiveita ei ole mahdollista toteuttaa, jään liian helposti kiinni haaveisiini, enkä enää nauti siitä, mitä minulla jo on. Heräsin tähän totuuteen eilen illalla ja päätin vaihtaa asennetta. Olo helpotti huomattavasti.

En voi kuitenkaan olla pohtimatta, mahdanko olla yksin tällaisen piirteen kanssa? Olen kärsimätön ihminen, joten luultavasti haaveisiin kiinni jääminen johtuu tästä. Kaiken pitäisi tapahtua heti ja mielellään nopeasti. Olenko siis päässyt elämässä liian helpolla? Enkö ole joutunut ponnistelemaan saavutuksieni eteen?

Tätä jään pohtimaan ja toivon, että pysyn päätöksessäni nauttia ja olla kiitollinen siitä, mitä minulla jo on. Suosittelen muillekin. Tämäkin on askel kohti muutosta.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2007

Oikopolulla

Ennen koivunlehtien puhkeamista on kevään etenemistä hyvä seurata vaikkapa oikopolulla. Tyypillistä oikopolulle on, että se kulkee siellä, missä virallisesti ei kuljeta. Hyvin tyypillistä on myös, että oikopolkua pitkin pääsee jollei nopeammin, niin ainakin lyhemmin pisteestä A pisteeseen B kuin virallista kulkureittiä pitkin. Kevään tullen oikopolut ovat usein hetken käyttökatkolla – luonnollisista syistä.

Aiemmassa tekstissä mainitsemani oikopolku oli tänään vielä käyttökelpoinen. Yöllä oli ollut sen verran pakkasta, että kengän korko ei uponnut sietämättömän syvälle multaan. Ilmassa, tai oikeastaan maassa, oli kuitenkin jo aavistus vesikatastrofista, eli kovin kauaa en pääse oikaisemaan töihin.

Kukahan rakentaisi minulle pitkospuut?

tiistai 13. maaliskuuta 2007

5 km

Eikä ollut kivaa.

a) sattui
b) oli hiki
c) oli tukossa
d) väsytti

Muuten oli hauskaa. Tulipa käytyä.

Trallallaa, kevät on tullut!

Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, sanoo vanha sananlasku. Kuinka paljon pitää tipahtaa, ennen kuin voi nuolaista, kysyn minä. Oikeastaan tässä tapauksessa en ole aikeissakaan nuolaista (yäks!), mutta räystäät tiputtelevat jo hyvinkin kohtuullisesti sulia lumia viemäriverkostoon.

Voidaankohan jo virallisesti todeta, että talvi on ohi? Vaaniiko se vielä nurkan takana odottaen hetkeä, jona selättää varomaton kulkija? Aamulla töihin tullessani oikopolkumittari kertoi, että lumipeite on sulanut viimeisen viikon sisällä noin 30 cm. Nilkkureilla ei ollut homma eikä mikään oikaista nurmikentän poikki työpaikalle. Aiemmin on pitänyt ehdottomasti pysytellä polulla, jonka jotkut ystävälliset kaksijalkaiset ovat tampanneet. Jos sattui ottamaan harha-askeleen, tuloksena oli lumella polven korkeudelle topatut farmarihousut.

Tänään kaikki oli kääntynyt toisinpäin. Jos sattui astumaan polulle, oli vaarassa kaatua, koska tiiviiksi tampattu lumi ei sula samalla tavalla kuin luonnon tilassa oleva hanki, vaan jäätyy hengenvaaralliseksi luisteluradaksi. Nyt oli siis parempi talsia hangen puolella, ja vaikka jalassa oli vain nilkkurit, ei lunta mennyt lahkeeseen ollenkaan! Tästäpä teen johtopäätöksen ja virallisesti totean, että
Kevät On Tullut!

lauantai 10. maaliskuuta 2007

Sanoista tekoihin

Viitaten aiempaan merkintääni olen pistänyt toimeksi. Eilen ilmoittauduin Likkojen Lenkin neljännesmaratonille. Pakkohan sitä oli lenkille lähteä.

Kokemus oli mukava. Askel rullasi ja matka taittui. Iltahämärissä oli mukava lenkkeillä. Poljentoa rytmitti mukavasti P.O.D.:n Alive.

Tiedoksi siis sinulle, joka aiemmin otit haasteen vastaan: on aika pistää toimeksi!

perjantai 9. maaliskuuta 2007

Ajankohtaista


Vaaliturnaus käy kuumimmillaan nyt ennakkoäänestyksen alettua. Pidä kiinni oikeuksistasi ja käy äänestämässä. Ei siinä muuta.

Ajankohtaista on myös keväiseksi muuttunut keli. Meidänkin talomme seinään ilmestynyt kyltti kertoo omaa tarinaansa. Jokin siinä saa minut aina ohi kulkiessani mietteliääksi...