Nyt on viikonloppu ja vähän päälle elelty koiramaista elämää. Alku on sujunut hyvin. Lysti vaikuttaa oikein sopeutuvaiselta koirulilta, eikä ainakaan eilen ensimmäistä kertaa yksin ollessaan ollut saanut tuhoa aikaan. Sohvan alla on kiva paikka (päälle kun ei päästetä). Sinne voi mennä vaikka nukkumaan, eikä kukaan häiritse. Hassua on, että Lysti mahtuu kävelemään siellä – toistaiseksi.Lapsiin koiruus on ihastunut. En oikein tiedä, pitäisikö olla iloinen, vai mustasukkainen. Minusta on tullut "akka, joka roikkuu remmissä kiinni, eikä päästä minua noiden ihanien kaverieni luokse". Ulkoillessa lapset yleensä painavat edellä ja minä siinä yritän sitten saada Lystiä kulkemaan hihnassa nätisti ja vetämättä. Ihan noin vakavasti puhuen Lysti kyllä kulkee nätisti, mutta jos olen sen kanssa yksikseni pihalla, se ei vaikuta ollenkaan niin innostuneelta kuin lasten ollessa mukana. :(
Täytyy varmaan alkaa ulkoilemaan Lystin kanssa enemmän yksin ja keksiä kaikenlaista hauskaa tekemistä. Jatkon kannalta olisi suotavaa, jos meikäläinen edes vähissä määrin olisi kiinnostava. Täytyy varata hihat pullolleen herkkuja tai jotain...
Jatkossa Lystin kuulumisia voi lukea nyt vielä keskeneräisestä blogista osoitteessa http://lystinpitoa.wordpress.com. Toivon mukaan sinne tulee kirjoituksia myös toiselta huoltajaosapuolelta... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti