Loma on osoittautunut kiireisemmäksi kuin olen kuvitellutkaan. Koneelle ei ole juuri ehtinyt istumaan. Tai ehkä se on vain hyvä merkki: on tullut lomailtua ihan oikeasti. :)Juuri ennen lomaa, siis kesäkuun viimeisellä viikolla, saimme kuulla, että meidät on hyväksytty ASO-asujiksi haluamaamme paritalokohteeseen. Siitähän se sitten alkoi. Stressi meinaan. Asunto pitäisi saada myytyä, miten tässä ehtii edes muuttaakaan, kun se osuu juuri loman loppumisen kanssa päällekäin, entäpä tyttöjen hoitopaikka?
Yksi toisensa jälkeen asiat kuitenkin tuntuvat järjestyvän – ihan yliluonnollisella tarkkuudella. Asunto pantiin kaupan ja ensiesittely oli heinäkuun alussa. Esittelyn jälkeen välittäjä soitti, että yksi kävijä oli ollut. No niin, eihän tästä tule mitään, ollaan kahden asunnon loukussa, oli ensimmäinen ajatus. Seuraavana päivänä välittäjä soitti, että tuo ainokainen kävijä oli tehnyt tarjouksen. Tarjous oli juuri sellainen kuin olimme toivoneetkin ja huomenna mennään kirjoittamaan kauppakirjoja. Vielä ei siis ole nimiä paperissa, mutta erikoista olisi, jos tässä vaiheessa homma peruuntuisi.
Muuttokin näyttäisi onnistuvan ihan hyvin. Isännyys sai pyytämättä elokuun alkuun kuuden päivän vapaajakson, joten hommahan luistaa kuin saukko mäessä. Olemme siis hyvin luottavaisia myös tyttöjen hoitoasioiden suhteen, vaikkei päiväkodin johtajia saakaan heinäkuussa kiinni. :)
On se vain todettava, että välillä ihan päätä huimaa, kun tuntuu, että meitä viedään kuin rukkasta kohti uusia seikkailuja. On hyvä tietää, että emme kuitenkaan kulje sokkona, vaikka itse ei voikaan nähdä tulevaisuuteen.
1 kommentti:
Juuh... kuulostaa tutulta :) Meillä autonvaihto sujui myöskin yliluonnollisella tarkkuudella. Ostaja ilmaantui viime viikolla torstaina; hän soitti tuntia ennen tuloaan, että haluaisi tulla katsomaan autoa. Eihän siinä sitten muuta kuin autoa pesemään ja äkkiä. Kun ostaja sitten näki kaaramme, hän oli heti myyty. Ja me sen jälkeen autottomia :)
Uusi auto löytyi useiden "sattumien" seurauksena seuraavana päivänä Pohjanmaalta (erään autokaupan nettisivuilta). Autokauppaan soiteltuamme saimme kuulla, että ko. autolla on jo kolme ostajaehdokasta. Melkein heitimme jo pyyhkeen kehään. Mutta hetken kuluttua tästä kauppias soitti, että auto olisikin nyt meille varattuna lauantaihin saakka. Ei muuta kuin junalla Pohjanmaalle ja käteenhän sieltä reissusta tuo uusi kaara jäi. Varsin ihmeellinen kokemus koko autonvaihto-operaatio. Sanoisinko, että isukilla Yläkerrassa oli jälleen sormensa pelissä :)
Lähetä kommentti