maanantai 20. elokuuta 2007

Yhteinen kieli

Muuton myötä saimme uudet naapurit. Lapset löysivät toisensa nopeammin kuin olisin arvannutkaan. Eilen Ada järkkäsi treffejä ikäisensä pojan kanssa oikein urakalla, kysymättä äidiltä, ja osa ajankohdista meni tietysti heti mönkään muiden menojen vuoksi. Hyvä, että tyttö äkkäsi mennä kertomaan muutoksista, ettei heti tullut ekoja ohareita.

Enivei, oli hauskaa huomata, että lapsilla kieli ei ole ongelma. Poika puhuu äidinkielenään venäjää, mutta osaa kyllä suomeakin. Selvästi alkuun oli kynnys ryhtyä rupattelemaan tyttöjen kielellä, eivätkä meidän tytöt tietenkään osaa sanaakaan venäjää. Toisella kotimaisella ja englanniksi ne tärkeimmät kyllä sujuvat (kuten "I love you" ja "kom hit"). Lapsilla näytti kuitenkin eräs yhteinen kieli löytyvän heti ensi kohtaamisesta. Kieli, joka on aikuisille hiukan hankalampi. Ensimmäinen puolituntinen nimittäin kului nauraessa. Voi sitä kikatusta ja hihkumista, mitä tenavakolmikko sai aikaan juostessaan ympäri pihamaata.

4 kommenttia:

Veera kirjoitti...

Voi ei, vähän mahtavaa. :) On se Aata vaan semmoinen tättähäärä...

Veera kirjoitti...

Oottekste saanu kotona netin toimimaan kun sun blogit on heränneet eloon? Vai töissäkö sitä kirjoitellaan...? (sori pätkä-kommentointi...)

Leena Katto kirjoitti...

On meillä kotonakin netti, mutta harvoinpa siellä koneelle tulee istuttua... ;)

Veera kirjoitti...

Juhuu, ollaanko siellä elossa? Kuukausi hiljaisuutta kolahti just mittariin... :)