torstai 15. toukokuuta 2014

Tosielämän puutarhuri

Niin siinä kävi, että kevät tuli ja työssäoppimisen aika. Tämä ensimmäinen työssäoppimisjakso koskee opintokokonaisuutta työskentely puutarha-alalla. Opetussuunnitelmassa kerrotaan, että tämän opintokokonaisuuden jälkeen opiskelija osaa seuraavat asiat:

  • tunnistaa alan töissä puutarhakasveja
  • lisätä ja istuttaa puutarhakasveja
  • hoitaa tavanomaisia puutarhakasveja
  • toimia asiakaspalvelutilanteessa puutarha-alan eri tehtävissä
  • käyttää päivittäisissä ja kausittaisissa puutarhatöissä koneita, laitteita ja työkaluja kuten traktoria, jyrsintä, ruohon- ja siimaleikkuria sekä pientyövälineitä
  • huolehtia työtehtäviinsä kuuluvasta jätehuollosta
  • tunnistaa työhön ja työympäristöön liittyvät vaarat ja terveyshaitat
  • ottaa työssään huomioon toiminnan turvallisuuden ja vastuullisuuden
  • ylläpitää työkykyä
  • käyttää työtehtäväänsä kuuluvia suojaimia
  • edistää kestävän kehityksen toimintatapoja

Olin kuullut aiemmin opettajiltamme, että ensimmäisessä  harjoittelussaan he olivat haravoineet koko harjoittelun ajan. Henkisesti olin siis varautunut vastaavaan, koska tietysti työpaikoilla tehdään aina kauden ajankohtaisia töitä. Joskus sattuu, että haravoitavaa on paljon. Lisäksi tämä ensimmäinen työssäoppimisjaksomme on vain neljä viikkoa, joten ei voida olettaa, että siinä ajassa opiskelija voisi kokea koko puutarha-alan hommarepertuaarin. Tässä suhteessa minulla kävi kuitenkin hyvä tuuri!

Aloitin työssäoppimisjaksoni (taidan jatkossa käyttää tästä kotoisasti nimitystä harjoittelu, joka taipuu tekstiin paljon helpommin) pääsiäisen jälkeen huhtikuussa Oriveden kaupungin puistot ja yleiset alueet -tulosalueella. Oikeastaan en tarkkaan osannut odottaa, mitä seuraavan neljän viikon aikana tulisi tapahtumaan, mutta menin töihin tiistaina (maanantai oli vielä pääsiäisen pyhiä, ei mikään rokulipäivä muuten vain, toim. huom.) avoimin mielin. Nenäni ei ollut avoin, vaan vuosisadan flunssa iski päälle tietysti juuri silloin, kun aika oli mitä huonoin.

Viikko 1
Roskat ja jätehuolto

Ensimmäinen työviikkoni alkoi tiimityönä roskisten tyhjäämisellä ja tiettyjen alueiden siistimisellä roskista. Samalla keräsimme keskustan alueelta istutusruukuista talven pois, eli havut, hopealehdet ynnä muut kasvit. Sain tietää, että vedenpuhdistamolle viedään oksat ja kompostoituva  puutarhajäte kahteen eri kasaan – tai pikemminkin vuoreen – ja roskat työmaan roskakatokseen. Puhdistamolle voi kuka vain kaupunkilainen kuljettaa oman puutarhajätteensä, mitä en ole aiemmin tiennytkään. Vastahan tässä on kuusi vuotta Orivedellä asuttu... Ikävä kyllä ihmisten ollessa kyseessä, aina jätteet eivät löydä oikeisiin kasoihin, vaan risuja viedään kompostikasaan ja päin vastoin. Tästä aiheutuu työtä muutenkin kovin työllistetyille puistotyöntekijöille, jotka siirtelevät jätteitä oikeille alueille ja haravoivat maahan ripotellut risut kasaan mukaan. Tämän harjoittelujakson jälkeen aion ainakin itse olla huomaavaisempi roskanheittelijä, mikäli aihetta puutarhajätteen viemiseen tulee. Tähän mennessä kotipihan jätteet on käsitelty kotipihassa.

Puhdistamolla kompostoituvasta puutarhajätteestä tehdään multaa, johon sekoitetaan jäteveden käsittelystä syntyvää lietettä. Suomeksi kakkaa. Multa on hyvin ravinteikasta, mutta ei rikkaruohotonta. Sitä suositellaan esimerkiksi nurmikon pohjaksi, muttei hyötykasvien kasvualustaksi. Perennapenkkiin multaa voi toki laittaa, kunhan muistaa kitkeä ensimmäisinä kesinä ahkerasti, jolloin yksivuotiset rikkakasvit häviävät.

Heti ensimmäisinä päivinä alkoi myös hahmottua työtehtävä, joka tulisi sisältämään myöskin näytöt tutkinnonosaan liittyen. Sain tehtäväkseni suunnitella ja rakentaa Ruusukujan entisen leikkikentän alueelle perennapenkin. Siitä hieman tuonnempana lisää.

Lätkäystä ja muuta siivoamista

Toisena päivänä ryhdyimme tehotiimin kanssa kevään tärkeään tehtävään: puhdistamaan viherkaistoja hiekoitushiekasta. Onneksi työaikamme alkoi jo seitsemältä, jolloin liikenne keskustassa on vielä melko vähäistä. Tosin tämän huomasimme hiukan viiveellä ja ehdimme yhtenä päivänä aiheuttaa mahdollisesti hieman pahennusta pölisevän aparaatin kanssa. Tuo aparaatti on nimeltään kumiluuta ja on raivaussahan eräänlainen teräosa.

Kuiva maa pölisee. (Kuvasta kiitos paparazzi-työkaverille!)
Kaistojen haravointi – kansankielellä lätkääminen – oli aika rankkaa puuhaa. Ensimmäisellä viikolla oli kelitkin hyvin kohdallaan, joten hiki virtasi ja hiekka narskui hampaissa. Mahtava tunne, kun tietää tehneensä! Tosin keuhkotautiselta kuulostava yskä ja leukaan saakka valuva räkä vei kyllä parhaan huipun tuosta mahtavuudesta. Mutta onneksi kuumetta oli vain ensimmäisenä vapaaviikonloppuna. Toisen harjoitteluviikon loppupuolella alkoi yskäkin jo hellittää.

Yhtenä iltapäivänä käväisin myös pesutiimin kanssa pesemässä leikkikenttiä. Oli huimaa nähdä, miten värit tulivat esiin leikkivälineissä ja pöly ja lika sai kyytiä. Leikkivälineitä pestään Proclean Ultra -pesuaineella, jota laimennetaan noin 50 % liuokseksi, suihkutetaan pinnoille, harjataan ja huuhdellaan painepesurilla. Puhdasta tuli!

Viikko 2

Toisella viikolla jatkoimme toisen tehotiimiläisen kanssa lätkäämistä. Lätkäsimme, haravoimme ja kuljetimme risuja ja lehtiä puhdistamolle. Roskapönttöjä tyhjensimme myös keskustan alueella liikkuessamme. Viikon kohokohdaksi voisi mainita liikuntahallin puiston lammen siivouksen sekä suihkulähteen asentamisen. Suihkulähteen pumppu majailee talvet puistotyön varastolla ja keväisin soudetaan lammen keskelle.

Voisiko näytön tehdä soutuveneestä?
Tämä ei taitaisi kyllä mennä läpi turvavarusteiden puuttuessa...
Puiden leikkaaminen

Pääsin myös tekemään lehmusten leikkaamista liikuntahallin alueelle. Tarkoitus oli kohottaa runkoa, jotta nurmea leikatessa ei kuskin otsa kolise oksiin.

Ensin kierrellään kuin kissa kuumaa puuroa: mistä asti pitää leikata, jotta alaspäin kasvavat roipot saa pois?
 Oksa leikataan aina niin läheltä runkoa kuin mahdollista, kuitenkin siten, ettei runko haavoitu. Oksankaulusta ei saa leikata tiehensä, mutta myöskään oksatappeja tai "nokkaa" ei saa jäädä. Nokka leikatun oksan yläreunassa estää haavasolukon kasvamista leikkuuhaavan päälle.

Kuvassa näkyy hyvin oksankaulus, josta lähtee kasvamaan leikkuuhaava umpeen, mikäli leikkaus tehdään oikein. 

Vanha haava, joka on pian kasvanut umpeen.

Täysin umpeutunut haavapinta. 
Kun oksa sahataan poikki, leikataan oksan alapuolelle ensin viilto sahalla. Tämän jälkeen oksa sahataan viillon lehvästön puolelta poikki. Jos tässä vaiheessa putoava oksa repäisee kuorta ja puuainesta oksan alapuolelta, repeäminen päättyy aiemmin tehtyyn viillon kohtaan. Ensin siis jätetään tappi, joka seuraavaksi sahataan pois.

Oksa putosi, tappi jäi.


Jos oksan alapuolelle ei olisi tehty viiltoa, olisi kuori voinut revetä runkoa myöten ja puu olisi kärsinyt leikkuusta enemmän kuin tarpeen ja mahdollisesti jopa kuollut seurauksiin.
Jäljelle jäänyt tappi sahataan pois siten, että oksan yläpuolelle ei jää nokkaa ja leikkuupinnasta tulee halkaisijaltaan mahdollisimman lyhyt. Ei siis leikata aivan rungonmyötäisesti, muttei myöskään kohtisuoraan rungosta pois päin.

Viikko 3
Ruusukuja

Ruusukujalla sijaitsee entisen leikkikentän alue, jossa kävelytie halkaisee puiston. Tien eteläpuolella on alue, jonne perennapenkki oli tarkoitus tehdä ja pohjoispuolella oleskelupiste, eli vanha katos ja penkki.

Tältä näytti mittausten alussa tien eteläpuoli.
Toisena viikonloppuna tein kotona suunnitelmat Ruusukujan istutuksista. Tarkoitus oli piirtää koko alueen suunnitelma. Olin käynyt mittaamassa alueen viikolla pariinkin otteeseen ja laskeskelin multamääriä ja kivien tarvetta. En tiedä, mitä oikein tapahtui, mutta tarkistusmittauksista huolimatta paikalle tuodut multakuutiot riittivät mainiosti ja vähän jäi ylikin, vaikka multaa oli 10 kuutiota laskelmiani vähemmän! Projektin edetessä tosin huomasin, että virhelaskuja olen todella etevä tekemään. Meinasin esimerkiksi kantaa 30 kg nurmikonsiemeniä noin 200 neliömetrin alueelle, kun ohje on 3 kg / 100 m2. Onneksi huomasin asian ihan itse ja ennen kassalle menoa.

Istutussuunnitelma paperilla, versio 1
Heti kolmannen harjoitteluviikon alussa sain avukseni koko työporukan ja ajelimme Liuskemestarien louhokselle hakemaan reunukseen kiviä. (Asiasta oli toki sovittu etukäteen. Muutoinhan myynti tapahtuu pääasiassa Liuskemestarien myymälän kautta.)

Kivien valitsemista keräämistä peräkärryihin.
Pääsin kunnolla harjoittelemaan peräkärryn kanssa ajamista, kun louhoksella maapohja ei ollut ehkä ihan suunniteltu Opelin pikkuruisten renkaiden kulkuun painavaa lastia raahaten. Onneksi ei tarvittu kuitenkaan hinausapua, vaan päästiin takaisin ylös turvallisesti ja autokin säilyi ehjänä.

Ladoimme kivet paikalleen vielä samana päivänä ja alue näytti pian tältä.


Kivien alle levitettiin maisemointikangasta, joka tuli istutusaltaan ulkopuolelle noin 20 cm alueelle ja sen päälle levitettiin hiekkaa. Kangasta jätettiin myös altaan sisäpuolelle noin 30 cm ja se nostettiin pystyyn mullan ja kivien väliin. Kankaan tarkoitus on estää mullan leviämistä kivien väliin ja siten myös estää muurin rikkaruohottumista. Hiekkakaista reunuksen ulkopuolella helpottaa nurmikon leikkaamista ja myös istutusalueen reunan siistinä pitämistä. Rikkakasvit on suhteellisen helppo kitkeä hienosta hiekasta.


Multa tuotiin puhdistamolta ja kaivuri nosteli lastin perennapenkin puolelle sekä levitti nurmialueille. Aika paljon käsityötäkin jäi vielä kaivurin työn jälkeen, joten voin vain kuvitella, millainen urakka olisi ollut kokonaan ilman kaivuria!


Vasta mullan levittämisen jälkeen tuli mieleen, että alueella olevalle katokselle ja penkille olisi pitänyt jättää kulkuväylä. Toisaalta ei ole tiedossa, kauanko katos vielä saa paikalla olla, kun nyt jo puhuttiin sen poistamisesta. Siitä huolimatta lopputulos on hiukan hassu, kun penkki ja katos ovat nurmialueen keskellä. Olin niin keskittynyt istutusten suunnitteluun, etten huomioinut kaikkia yksityiskohtia toisella puolella tietä. Toisaalta olin kyllä ehdottanut myös tuolle puolen istutuksia, mutta ohjeena oli laittaa paikalle nurmikko. En harmi kyllä tullut sitten ajatelleeksi asiaa sen enempää ja laitan virheen kyllä omaan piikkiini. *tuiks, sieltä löytyy*

Seuraavaksi vuorossa olikin nostaa perennat Isonkiventien kahdesta pahoin rikkaruohottuneesta perennapenkistä ja osa VR:n seisakkeelta sekä liikuntahallin puistosta. Juolavehnän, vuohenputken ja monen muun rikkaruohon juurten poistaminen perennoiden juuripaakuista oli melkoinen urakka. Viikkoa myöhemmin kyllä jo joidenkin keskeltä nousi juolavehnä sinnikkäänä. Toivottavasti kuitenkin pahemmalta leviämiseltä säästyttäisiin. Kitkemistä tähän toki tarvittaisiin.

Kaksi tämän näköistä perennapenkkiä oli ennen Isonkiventien nurmialueella.
Kun kasvit oli nostettu, putsattu ja jaettu ja Isonkiventieltä oltiin saatu kivet nostettua penkkiin paikoilleen, ryhdyimme istuttamaan kasveja. Alkuperäiseen suunnitelmaan tuli joitakin muutoksia. Bellistä (Bellis perennis) ei alkuperäisistä istutuksista löytynyt, mutta yllätyksenä laakakatajan (Juniperus horizontalis) alta löytyi harjaneilikka (Dianthus barbatus). Se sai siis tulla kiinanpionien (Paeonia lactiflora) eteen belliksen paikalle. Korkeuseroa belliksellä ja neilikalla toki on roimasti, mutta tuossa kohdassa se ei luultavasti haittaa.

Istutukset käynnissä. Osa kasveista puuttuu.
Istutusten jälkeen kävimme Isonkiventiellä toisen työntekijän kanssa jyrsimässä entiset perennapenkkien paikat ja kylvämässä nurmikon. Ruusukujalla tehtiin ensin kalkitus uudelle nurmikon alueelle ja perennapenkissä täsmäiskuna kalkinsuosijoille.

Jotenkin päässä soi Jingle bells, kun tätä katseli.
Tämän jälkeen jyrsin mullan nurmialueilla, jolloin multa sekoittui hieman pohjana olleeseen hiekkaan. Seuraavaksi alue tasoitettiin haraamalla, jyrättiin ja kylvettiin nurmikko. Kylvön jälkeen jyräys toistettiin ja annettiin luonnon hoitaa kastelu. Tuo kolmas viikko oli harjoitteluaikani sateisin, eikä sekään nyt aivan yltiösateinen. Perennojen istutuksen ja nurmikon kylvön kannalta tietysti oli hyvä, että vettä saatiin.

Loppujen lopuksi Ruusukujalla näyttää minun urakkani jälkeen tältä:
Nyt vain odotellaan kasvua.
(Oho, vähän räpötettiin hiekkaa, kun käytiin lisäämässä sitä reuna-alueelle!)
Viikko 4

Viimeisellä viikolla olen päässyt kiinni koneiden maailmaan. Oikeastaan jo kolmannen viikon perjantaina pääsin oppipojaksi (vai -tytöksi? Vai -rouvaksi?) huoltamaan toista käytössä olevaa ajoleikkuria, BCS Ma.Tra 300:aa. Vaihdoimme öljyt ja suodattimen, ilmansuodattimen, hydrauliöljyt ja suodattimen. Lisäksi opin monenmoista rasvanipoista ja muista tärkeistä vipstaakeista. Polttoaineen suodatinta emme saaneet irti, mutta kuulemma sen vaihtaminen olisi ollut muutenkin liian aikaista, joten annoimme asian olla.

Symppis kaveri kaikenkaikkiaan.

Tällä viikolla pääsin ajamaan tuolla ruohonleikkureiden Ferrarilla ja mukavaa puuhaahan se oli! Oma Jonseredimme oli viime kesän telakalla, eikä se sieltä enää palaja. En enää muistanutkaan, miten rentouttavaa puuhaa ruohonleikkuu voi olla! Tosin alueella oli kohtuu paljon puita, joiden kiertelyyn sai välillä keskittyä, kun koneella oli kokoa ylös, alas, eteen ja taakse. Ajokuvia ei tullut valitettavasti otettua, mutta ehkä vielä joskus...

Koneiden käytöstä tein jyrsimen näytön jo aiemmin ja tällä viikolla ruohonleikkurin ja siimaleikkurin näytön. Tarkemmat arviot saan huomenna, mutta juonipaljastuksena mainittakoon, että kuulemma läpi meni! Traktorilla pääsen ajelemaan koululle ja siellä näytän myös asiakaspalvelun kukkakioskissa. Kaupungilla tuota myyntiin liittyvää asiakaspalvelua ei juuri tule, vaikkakin olen yllättynyt siitä, miten paljon kaupunkilaiset pysähtyvät juttelemaan ja kertovat toiveitaan sekä antavat palautetta tuolla työnteon lomassa. Asiakaspalvelutaitoja tarvitaan siis toki muussakin kuin myyntityössä!

Tällä viikolla pääsin myös tekemään kiveystä Orivarsan päiväkotiin. Alueelle tehtiin istutusallas ja viereen kiveys ruokaryhmän alustaksi. Tulin mukaan siinä vaiheessa, kun kaivuri levitti mursketta pohjaksi ja pääsin sopivasti harjoittelemaan lätkäämistä.

Tärrrrrrrrrrrrrrr.....
Tämä on nyt sitä toista lätkäämistä kuin tuolla aiemmin mainostettu. Oli yllättävää huomata, kuinka paljon ja kuinka tiiviiksi alusta painuukaan tärylätkän alla. 

Tiivistämisen jälkeen ei paikalle tuotu hienoa asennushiekkaa, vaan kivien alle laitettiin turvahiekkaa. Parempi toki sekin kuin ihan suoraan murskeen päälle.
Punaista betonilaattaa.
Kivien reunaan tiivistettiin mursketta ja lätkällä ajeltiin vielä päältäkin. Toimme saumoihin vielä hienoa hiekkaa ja toivoimme luonnon kastelua päälle. Nyt en muista, onko tuon jälkeen satanut. Täytyy käydä nappaamassa kuva vielä erikseen, kun alue on valmis. Tuo kiveys oli vain 10 x 13 laattaa ja valmistui toki jo, mutta unohdin ottaa kuvan.

Lopuksi

Harjoitteluaika on kulunut aivan hurjan nopeasti! Olen ollut positiivisesti yllättynyt, miten monipuolisesti olen päässyt asioita tekemään, ja vaikka rutiinia joka hommaan ei ehkä ehtinytkään syntyä, jäi sellainen olo, että kyllä jatkossakin selvitään. Huomenna käydään arviointikeskustelut tähän tutkinnon osaan liittyen, joten nyt on parasta päättää kertomus tähän ja jatkaa tarinaa tuonnempana.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hieno liuskekivistä tehty istutusallas!
Puisto muuttui todella paljon parempaan.

Terveisin Asukas läheltä

Leena K kirjoitti...

Kiitos kaunis palautteestasi! Onpa kiva kuulla, että muutos on ollut mieluinen. Tarkoitus on ollut käydä ottamassa kesäkuvia puistosta, kun näkyvissä on muutakin kuin multaa ja nuokkuvia kasvin alkuja. En vain ole vielä ehtinyt. Onneksi vielä on kesää jäljellä – ainakin kelien puolesta. ;)