tiistai 9. joulukuuta 2014

Nainen mäessä

Tutkinnon osa Viheralueiden rakentaminen ja ylläpitotöiden tekeminen on kokonaisuutena melko laaja ja totta puhuen yllättävän vaativa ollakseen perustutkintotasoa. Yhtenä pikku palasena tein melko isotöisen istutelman Oriveden yhteiskoulun sisäänajon luona olevaan mäkeen. Suunnitelma oli kaupunginpuutarhurin tekemä, mutta minulle jäi materiaalilaskujen tekeminen sekä käytännön työ yhdessä työtiimin kanssa.

Tällainen rinne oli kyseessä. Hienoa, kadulle valuvaa, hiekkaa ja pari mäntyä, joista yksi oikaistiin ja säästettiin.

Alkuperäinen piirros oli kutakuinkin alla olevan kuvan näköinen, joskin matkan varrella piirrustelin siihen omiani ja lisäksi luonto löi oman leimansa paperin pintaan.

Niin että teepä tällainen. :)
Alueen kulmaus oli tarkoitus nurmettaa ja "metsikkö" jättää luonnontilaan. Kaivuri toi uuden mullan myös nurmialueelle.
Nurmetettava kulmaus.

Jotta istutusalueen materiaalit saatiin lasketuksi, oli tartuttava rullamittaan ja piirrettävä rinteeseen istutusalueet ja mitattava ne. 

Tässä kuvassa näkyy hieman maalatut rajat, jotka sitten mittasin pitkää mittanauhaa käyttäen.

Päänvaivaa aiheutti se, että tuo hiekka tosiaankin oli sellaista dyynihiekan tyylistä, joka vajoaa alta joka askeleella. Pahin pelkomme oli, että multa, kankaat ja pensaat eivät pysy siinä paikoillaan ollenkaan. Oikeastaan tuohon olisi kannattanut käyttää eroosiokangasta, mutta kustannussyistä käytimme tavallista maisemointikangasta. Sekin oli lähinnä sitä varten, ettei puhdistamon mullasta kasvavat rikkaruohot ota saman tien ylivaltaa istutuksista, mutta toki sitoo myös maata jonkin verran.


Työnjohtaja pohtii etenemisstrategiaa.
Mittausten jälkeen piirsin itselleni istutusalueesta hieman tarkemman kartan. Yritin hahmottaa alueiden kokosuhteet toisiinsa nähden ja piirtää olemassaolevat elementit mahdollisimman tarkasti. Rinteen yläpuolella on parkkipaikka, joten tarkoitus oli lisätä suurten kivien määrää yläosaan. Pensasistutukset tehtäisiin kuvan mukaisille alueille ja loppu alue nurmetettaisiin tai jätetääisiin luonnontilaan. Ylhäältä katsoen rinteen vasemmalla puolella olevaa puustoa siistin jonkin verran kaatamalla muutaman lepänpiiskan ja sahaamalla katkenneita, maasta törröttäviä puiden juuria pois.

Rinteen oikealla puolella kasvaa Rosa spinosissimaa, joka alasleikataan keväällä. Rosan alapuolelle jäävään rinteeseen kylvetään mahdollisesti niittykasveja myöhemmin. Alhaalle kevyenliikenteenväylän ja istutusalueen väliin piti jäädä yhden leikkuuleveyden kokoinen nurmialue, mutta käytännön syistä tuo alue kaventui pois. Tästä lisää tuonnempana.

Käsin piirtämäni kartta mittoja varten.
Tuohon yllä olevaan karttaan oli tarkoitus ryhtyä asettelemaan pensaita ja laskemaan, montako taimea kutakin kasvia olisi tarpeen tilata. Istutettavat kasvit olivat:
  • Ribes glandulosum, lamoherukka
  • Diervilla x splendens, lamovuohenkuusama
  • Microbiota decussata, tuivio
  • Stephandra incisa 'Crispa', seppelvarpu ja
  • Spiraea japonica 'Little princess', keijuangervo.
Kotona huomasin, että isän ennakkoperintönä meille päätynyt reikäviivain oli kadoksissa, enkä siis voisi piirrellä mittatarkkoja ympyröitä kuvaan. Siksipä päädyin väkertämään koko homman tietokoneella. Hidas kannettava ja ilmainen kuvankäsittelyohjelma palvelivat urhoollisesti ja sain kuin sainkin aikaan tämän värikkäämmän version pensaineen.

Istutuskartta.

Sellaisen virheen tein tässä suunnitteluvaiheessa, että tein noista ympyröistä sen kokoiset kuin kunkin pensaan ohjeellinen istutusväli olisi. Sitten lätkin ne tuohon kartalle kuitenkin kauemmas toisistaan. Toisaalta tämä oli hyvä, sillä taimet tilattiin tämän laskelmani perusteella, jonka lähetin sähköpostilla työnjohdolle:

Kappalemääriksi sain seuraavat:

  • Spiraea japonica 'Little Princess' (Spj) 60 kpl
    • taimiväli: 0,5 m
  • Stephandra incisa 'Crispa' (StiC) 66 kpl
    • taimiväli: 0,7 m
    • istutusala: n. 50 m2
  • Microbiota decussata (Mid) 58 kpl (voisi pyöristää 60 kpl:een)
    • taimiväli: 1 m
    • istutusala: n. 73 m2
  • Diervilla x splendens (Dis) 64 kpl
    • taimiväli: 0,9 m
    • istutusala: n. 64 m2
  • Ribes glandulosum (Rig) 45 kpl
    • taimiväli: 0,9 m
    • istutusala: n. 42 m2
Myöskään tuossa laskelmassani ei ollut otettu huomioon kallioita, jotka veivät osan Microbiotan ja Stephandran istutusalasta. Toisaalta, kuten tuosta kartasta saattaa huomata, jätin tuonne alareunaan kyseisten kasvien kohdalla hieman väljyyttä.

Tästä kuvasta näkyvät kalliot museon kyltin takana. 

Suunnitelmien jälkeen kutsuttiin kaivuri paikalle. Tilanne tuolla koulun mäellä oli sellainen, että tuo parkkipaikka oli lukion oppilaiden ja opettajien käytössä ja lisäksi alakoululaisten vanhemmat pysäköivät siihen, kun veivät lapsiaan jäähallin kentällä olevaan parakkikouluun. Parakkien pihaan ajaminen oli jyrkästi kielletty turvallisuussyistä. Nyt ei kuitenkaan auttanut itku markkinoilla, vaan tylysti rajoitimme liikennettä pikkuparkkipaikalle – turvallisuussyistä.

Autoilta pääsy parkkipaikalle estettiin kyltillä ja lippusiimalla. Myös liikenteenohjaaja (minä) oli paikalla, mutta puuttuu sattuneesta syystä kuvasta.

Pyöräilijöiden liikennettä parkkipaikan läpi rajoitettiin lippusiimalla. Betoniporsaat kuuluvat vakikalustoon.

Kaivuri aloitti työurakkansa alamäen puolelta, jotta sai mullan pysymään rinteessä. Multa oli onneksi kosteaa ja hyvin muotoiltavissa. Multaa laitettiin noin 30 cm kerros pensasalueille ja nurmialueelle noin 20 cm. Vaaratilanteita oli joitakin, kun kaivuri ensin tasoitteli hiekka-aluetta ja poisti muun muassa katkenneen männyn. Hiekan sisältä paljastui yllättäen melko suuriakin kiviä, jotka kierivät vauhdilla alamäkeen. Onneksi kaivurikuskin refleksit toimivat ja hän sai kivet pysäytettyä kauhalla, ennen kuin ne vierivät tielle. Tämä oli seikka, jota en ollut osannut huomioida etukäteen, koska en tiennyt hiekan alla piilevistä murikoista.

Tässä vaiheessa pyörä- ja jalankulkuliikenne olisi ollut hyvä ohjata parkkipaikan läpi.
Mullan levittämisen jälkeen parkkipaikka avattiin illaksi liikenteelle, mutta aamulla saimme huomata, että tästä oli koitunut hieman harmia. Nimittäin uudesta multapinnasta huolimatta autoilijoiden oli ilmeisesti vaikea havaita, missä tie kulkee ja kaivuri joutui uudelleen multaushommiin.

Onneksi ei ollut multaa tämän syvemmin, tai kuljettaja olisi joutunut tuuppaamaan kulkuneuvoaan.
Kun mullat olivat viimein koko alueella niin kuin oli tarkoituskin, otettiin kankaat esiin ja levitettiin ne soiro kerrallaan ylhäältä alaspäin. Syksyllä kuitenkin tuuli melko paljon, joten samalla paikalle tuotiin kuorikatetta, jota levitettiin kankaan päälle, ettei kangas olisi lähtenyt tuulen mukana maantielle.

Koko alueelle riitti kaksi rullaa kangasta. Limitys oli noin 0,5 m.

Kaivuri laittoi haketta rinteen yläpuolelta ja käsipelillä  levitettiin sitä alemmas.
Kankaan alareuna taitettiin maan sisälle ja tässä vaiheessa vielä haaveiltiin nurmikaistaleen tekemisestä.
Lopuksi koko alueelle täytyi tasoittaa hake, jota paikoin oli miltei puoli metriä ja toisessa kohdassa haran piikit meinasivat puhkoa kankaan välittömästi. 

Välillä tuli lämmin (hiki) auringonpaisteessa, välillä kuljettiin pakkasen huurtamalla maalla.
Ennen pensaiden istuttamista tuotiin paikalle vielä suuret kivet rinteen yläpäähän. Suurella kouralla jättimäiset kivet aseteltiin paikalleen.


Tämä puuha vaatii taitoa ja tarkkuutta!
Kun kivet olivat paikallaan, oli aika siirtyä istuttamaan taimia. Tässä vaiheessa huomasimme, että haketta oli edelleen aika epätasaisesti rinteessä, joten sitä jouduttiin lapioimaan ja siirtelemään vielä melko paljon. Tässä vaiheessa myös rinteen alaosaan koitettiin saada haketta tarpeeksi, jolloin kävi niin, että alaosan jyrkkyyden vuoksi aiottu nurmikaistale hautautui käytännössä kokonaan hakkeen alle. Oli yksinkertaisesti mahdotonta saada haketta pysymään kankaan päällä sellaisessa kallistuksessa. Tässä vaiheessa ei rinteen muotoiluakaan enää ryhdytty tekemään.

Taimien asettelua paikalleen aurinkoisessa pakkasaamussa.

Kivien taakse parkkipaikan puolelle istutettiin Spiraeat. Hakkeen reuna rajattiin siistiksi.

Myös kallioiden alue aiheutti hieman päänvaivaa. Pensaita ei voinut istuttaa aivan kivien päälle, mutta toisaalta alaosa tulisi näyttämään paljaalta ilman istutuksia ja hake tulisi valumaan kallion yli tien reunaan.

Hake uhkasi valua kallion yli tielle.

Ongelmaan löytyi vastaus kaupungin taimistolta ja omasta pihastani. Bergeniaa laitoin kallion yläpuolelle, jotta se sitoo mahdollisen valuvan maan ja toisaalta myös hakkeen. Lisäksi toin omasta pihastani kahta Sedumia ja Sempervivumia. Kallioiden alapuolelle tuikkasin niin ikään omasta pihastani nostamiani Euphorbia cyparissiaksia, jotka tuossa kuvassa näyttävät hieman hölmöiltä, mutta uusi kasvusto toivottavasti tuo hieman vehreyttä tuohon alareunaan keväällä. Napsin toki nuo vanhat varret poikki kuvan ottamisen jälkeen.

Kallion ympärystän istutuksia.

 Hain paikalle vielä hieman kivituhkaa viimeistelemään alueen ilmettä. Luultavasti tyräkki leviää senkin puolelle, mutta sen kitkeminen ei ole onneksi kovin työlästä.

Kivituhkan jälkeen näytti hyvältä.
 Mehitähdet pääsivät pieniin kallionkoloihin, jotka ne täyttävät todennäköisesti aika nopeasti. Nämä pullauttelevat vauvoja kauemmaskin, joten luultavasti myös mehitähtiä kasvaa tien reunassa jonkin ajan kuluttua. Nämä pikku yksityiskohdat ovat sitä ominta itseäni. Omaan puutarhaanikin helposti lähden suunnittelemaan kaikenlaista pientä kivaa, vaikka tosiasiassa tämän kokoiseen pihaan olisi hyvä suunnitella suuriakin kokonaisuuksia, ettei kaikki olisi yhtä sillisalaattia. Mutta on nämä silti vain niin kivoja!




Kallion päällinen näytti lopulta tältä. Tästä kuvasta vasemmalle alkoi Bergenioiden valtakunta, josta ikävä kyllä en tullut ottaneeksi parempaa kuvaa kuin tuolla hiukan aiemmin yläpuolella. Oikeastaan aika ajattelematta tässä toteutui sellainen hauska näkemys, että syksyllä kouluvuoden alussa, ovat pensaat hienoissa syyspuvuissaan ja toivottavat alueelle – ja oikeastaan myös Orivedelle – tulijat värikkäästi tervetulleeksi. Keväällä sitten pitkän ja pimeän talven jälkeen tästä pienestä perennapuutarhasta voi havaita kevään tulon ja tyräkit toivottelevat kirkkaasti kesää tervetulleeksi. En tiedä, kuinka moni koululaisista äityy näin romanttiseksi aatoksissaan, mutta jos joku kysyy, niin tämä oli sitten suunniteltua!

Kallion päällinen tuolta kohtaa näytti lopuksi tältä.
Huh. Viimein oli aika ottaa muutama askel taaksepäin ja katsella työn tuloksia. Yksin en ollut tätä urakkaa tehnyt, vaan kanssani tekemässä oli ollut miltei koko kaupungin puistotyöntekijöiden joukko. Itse taisin kuitenkin olla ainoana aivan alusta loppuun saakka, joten urakan pituus jäi hyvin mieleen. Aika lailla puolitoista viikkoa tuota tehtiin, mutta työtunteja on koko joukon osalta vaikea laskea, kun en pitänyt lukua toisten paikallaolosta. ;)

Kyllä siitä tuli hieno! (Ja taas aurinko paistaa!)

 Tärkeimmät tässä projektissa oppimani asiat liittyvät mittaamiseen, määriin ja pinta-alojen hahmottamiseen. Esimerkiksi tuon hakkeen määrän osasi kaupunginpuutarhuri arvioida erinomaisesti. Puhdistamolla oli kasalla jonkin verran haketta ja minä olin sitä mieltä, että eihän se tule millään riittämään koko alueelle. Niin vain riitti ja oli ehkä hieman liikaakin.

Lisäksi tuo taimimateriaalin mitoittaminen havainnollistui tässä työssä hyvin. Laskelmani eivät aivan pitäneet paikkaansa, mitä istutusväleihin tulee. Jos esimerkiksi herukat olisi istutettu ohjeellisten etäisyyksien mukaan, taimet olisivat loppuneet kesken. Kaupungilla on kuitenkin jo yhdestä rinteestä kokemusta, jossa herukka on istutettu aivan oikein, mutta vaikuttaa nyt muutaman vuoden jälkeen hieman liian tiiviiltä. Venytimme siis taimiväliä hiukan alle metristä miltei puoleentoista, koska pensaiden versot olivat nyt jo yli metrin mittaisia. Toiveena on, että ne juurtuvat ja herukka leviää omalla alueellaan tiiviiksi pensaistoksi. Kaikki alueen kasvit ovat nopeasti juurtuvia ja leviäviä, joten muutaman vuoden päästä meillä on tuossa hieno vehreä rinne. Sitä ennen saamme nauttia siistiytyneestä yleisilmeestä ja jo tänä syksynä nähtiin pensaissa hienot syysvärit. Odotan innolla kevättä ja toivon hartaasti, että kasvuunlähtö tapahtuu joka kasvilla hyvin. Koitan muistaa ottaa kuvia sitten ja jakaa teillekin!






Ei kommentteja: