Tarkistuksen paikka

Saanpa taas huomata, etten ole hetkeen noussut katolle. Jotta uskolliset lukijat eivät luulisi maan nielleen allekirjoittanutta, on syytä ilmoittaa, että blogiaktiivisuus on painottunut viimeaikoina Katon Kontin puolelle.

Olen huomannut, että on paljon helpompaa kirjoitella aihesidonnaiseen blogiin kuin alkaa keksimään tikusta asiaa sellaiseen blogiin, jonka teemana on "elämä". Toki tuonne kontin puolellekin eksyy juttua tavallisesta arjesta, joten siitä kiinnostuneet suunnatkaa kulkunne jatkossa sinne.

Antaa tämän blogituksen olla vielä kuitenkin elossa, vaikka teho-osastolle tämä jo joutaisi. Sellaista tekoelvyttämistä tämä kirjailu alkaa jo olla...

Ohikiitävää

Joskus asiat tapahtuvat yllättäen, kuten olen jo parissa kirjoituksessa todennut. Jopa sellaiset asiat, joita on jotenkin osannut odottaa, voivat lopulta yllättää. Silloin sitä tulee miettineeksi, olisiko sittenkin voinut toimia toisin, olisiko sittenkin ehtinyt käymään useammin.

Kaipaan sinua sittenkin, vaari.

Yhä enemmän aikaa
kaipaan olla yksinäni.
Yhä vähemmän puhuttavaa,
huomaathan kumppanini.
Yhä maailma vaahtoaa,
keinottelevat kelmit hämärässä.
Mutta minun kuohuni taukosivat
ja hetkeksi kaikki on tässä.

Toivon, että olet olemassa
ja että sinulla on kaikki valta,
että minua kannat ja kuuntelet
myös tiheimmän pimeän alta.
Toivon, että minut loit
tai edes palasen kaikesta tästä.
Nyt ei mitään lisättävää
ole elämästä.

(J. Behm 2001)