Kivihommia

Viheralueiden rakentamiseen kuuluu nykypäivänä suurena osa-alueena erilaisten kiveysten tekeminen. Työssäoppimisaikanani Oriveden kaupungilla ei ollut uusia pihakiveyskohteita, mutta pienen kiveysalueen rakensimme tuon aiemmin esitellyn Yhteiskoulun rinteen alle. Tuolla jäähallin mäellä vesitalouden järjestäminen on melkoinen haaste. Rinne on suurimmaksi osaksi hienoa hiekkaa, joka rankkasateilla valuu mäkeä alas kuin lapsoset talvella jäämäessä. Luonnollisesti vedet ohjataan kunnan sadevesikaivoihin, mutta tuossa kohteessa veden mukana kaivoihin uhkaa joutua myös tuota hienoa hiekkaa. Siksipä rakensimme seulanpääkivistä pienen kivetyn alueen sadevesikaivon ympärille estämään hiekkojen ja  myös muun maa-aineksen valumista kaivoon.

Kiveyksen paikka mullan levityksen jälkeen.

Seulanpääkivet paikalleen aseteltuna.

Mullan ja kivien väliin tiivistimme kivituhkalla alueen, joka estää reunimmaisia kiviä kierähtämästä liian helposti irti paikaltaan. Varmasti paras olisi, jos kivet olisi asennettu maakosteaan betoniin, mutta tässä kohteessa jätettiin tarkoituksella kivien välit täyttämättä, jotta mahdollinen valuva maa-aines ei jatkaisi matkaansa rinteestä kivien yli, vaan jäisi noihin rakosiin kiinni.

Aiemmin tässä blogissa kerroinkin betonikiveyksen tekemisestä erään päiväkodin pihaan. Siihen verrattuna tämä kohde oli melko "vasenkätinen", mutta toisaalta pohjatyöt oli tähän kohtaan tehty jo aiemmin, minkä vuoksi itselleni jäi tunne, että eihän tässä tehty paljon mitään. Yleisilmeen kannalta tämäkin kiveys tuli kyllä tarpeeseen.

Ensi vuoden keväällä pääsenkin sitten paremmin perehtymään kivitöihin, kun koittaa kokonaisen 10 opintoviikon mittainen Viheralueiden kivitöiden tekeminen -tutkinnon osa. Työssäoppimispaikkaa en ole vielä sopinut, joten ehdotuksia otetaan vastaan! :)

Kakkahommia

Syksyn työssäoppimisjaksolla minulla oli mahdollisuus päästä katsomaan, kuinka kompostimultaa valmistetaan puhdistamolietteellä höystettynä.

Orivedellä kuntalaisilla on mahdollisuus tuoda kompostoituva puutarhajäte maksutta vedenpuhdistamon vieressä olevalle alueelle. Tuosta kasasta sitten yhdistetään valmis lehtikomposti turpeesta ja lietteestä sekoitettuun kompostiin ja hiekkaan ja seulotaan valmiiksi kompostimullaksi. Harjoittelijakollegani kanssa pääsimme harjoittamaan vuorikiipeilijän ja tutkimusretkeilijän taitojamme, kun saimme tehtäväksi kerätä näytteet valmiista kasvualustasta. Lietteestä on vedenpuhdistamon toimesta otettu jo näytteet erilaisten bakteerien osalta ennen läjitystä kompostialueelle.

Seulonnan tekee ammattitaitoinen kuski suurella seulalla. Joskus lehtikompostiin eksyy liian suurta ainesta, kuten paksuja oksia tai juurakoita. Nämä tukkivat seulan ja teettävät ylimääräistä työtä mullan valmistusvaiheessa. Siksi ahkerat puutarhatyöläiset kuljettavat mahdollisuuksien mukaan huomaamansa väärät ainekset toiseen jätekasaan, jonne orivesiläiset voivat myös tuoda jätettä puutarhastaan – nimittäin risujätettä. Tätä ei käytetä mullan valmistukseen, vaan haketetaan ja poltetaan lämpökeskuksessa.

Kuorma-auto tuo hiekkaa sekoitettavaksi. Oikealla "tötsän" vieressä vihertävää, kompostoitumatonta puutarhajätettä, joka saa jäädä vielä kasalle tekeytymään.

Ensin sekoitetaan hiekka kompostoituneeseen lehtikompostiin.

Sitten kauhotaan lehtikompostia ja lietekompostia kauhaan ja seulotaan uudelle kasalle. 

Tuossa valmiissa kasassa sitten kiipeilimme kumisaappainemme useana päivänä. Tarkoitus oli ottaa valmistuksen aikana mahdollisimman monta otosta, jotta lopullinen maanäyte olisi tarpeeksi kattava. Kiipeilimme siis kasassa ja kaivoimme lapiollisen sieltä toisen täältä. Näytteet keräsimme ensin ämpäriin, sekoitimme ja kaadoimme suurempaan saaviin.

Seulonnassa jää aina yli hieman suurempaa ainesta, joka sitten kasataan omalle kasalleen ja käsitellään myöhemmin. Tähän kasaan siis kerätään kaikki, mikä ei tule seulasta läpi.

Ylijäämäkasa näkyy tässä korkeampien vuorien edessä vasemmalla.

Kun suurempi saavi oli riittävän täynnä maanäytettä, sekoitettiin aines vielä huolellisesti ja kerättiin istutuslapiolla eri kerroksista näytteet lopulliseen näytepussiin. Näytteen tutkijalta saa tiedon, kuinka paljon maata täytyy lähettää mitäkin tutkimusta varten.

Lopullinen maanäyte kerätään tiiviiseen pussiin.

Maanäyte lähetettiin Eurofins Viljavuuspalvelu Oy:n tutkittavaksi. Sieltä saatiin tutkimusraportti, jonka pohjalta kaupunginpuutarhuri teki Oriveden kaupungin kompostimullan tuoteselosteen. Tuoteselosteen rakentamiseen ohjeet ovat Eviran sivuilla. Jokaisella kasvualustan toimittajalla tulee olla tuoteseloste kustakin erästä, jota myydään eteenpäin kuluttajalle tai yrityksille. Tuoteselosteessa kerrotaan pH:n ja johtokyvyn lisäksi pitoisuudet muun muassa typestä, fosforista ja kaliumista sekä haitallisten metallien pitoisuudet. Halutessa voidaan Viljavuuspalvelulta tilata myös ohjeet tarpeellisista kasvualustan parannustoimenpiteistä.

Tässä erässä, josta otimme maanäytteet, pH-arvo oli melko korkea 8,0. Tämä tarkoittaa, että maa on melko emäksistä, eikä sitä ole syytä kalkita. Jos olisi tarkoitus perustaa vaikkapa havukasviryhmä tai kasvattaa alppiruusuja, tulisi maata happamoittaa, jotta kasveilla olisi otollisemmat menestymismahdollisuudet pH:n suhteen. 

Vertailin huvikseni Kompostimullan tuoteselosteessa kerrottuja arvoja Kekkilän Puutarhamullan tuoteselosteeseen. Suurin ero oli typen määrä, joka lietepitoisessa Kompostimullassa oli ymmärrettävästi korkea, 1150 mg/kg. Puutarhamullassa typpeä on 110 mg/kg. Oriveden puistoyksikössä onkin tunnettua, että kasvussa olevaa Kompostimullalle perustettua nurmikkoa saa yleensä leikata muutaman päivän välein, jos halutaan pysyä suositelluissa korkeuksissa. 

Myös fosforia oli Kompostimullassa enemmän kuin Puutarhamullassa, arvot 110 mg/kg ja 30 mg/kg. Sen sijaan kaliumin arvo oli täsmälleen sama, 400 mg/kg molemmissa tuotteissa.

Ilahduttavaa oli huomata, että haitallisten metallien pitoisuudet (mg/kg) olivat Kompostimullassa huomattavasti alhaisemmat kuin Puutarhamullassa. Puutarhamullassakin ne ovat alle lain sallimien ylärajojen. Ainoastaan arseenin määrä oli molemmissa tuotteissa täsmälleen sama, 5,0 mg/kg.

Kompostimullan tuoteselosteessa on käyttötarkoitukseksi mainittu: "Kasvualustaksi nurmikoille ja lähes kaikille ulkokasveille ja puille." Ohjeena on myös, että tuote soveltuu viherrakentamiseen sekä puutarhan perustamiseen. Kompostimultaa ei kuitenkaan suositella sen ainesosien alkuperän vuoksi syötävien juuresten ja vihannesten kasvualustaksi. Myös rikkakasvien siemeniä mullassa esiintyy. Nurmikolta yksivuotiset rikkakasvit häviävät tietenkin leikkuiden myötä, joten siinä siemenistä ei ole kovin suurta haittaa.

Harjoitteluissani olen tätä Oriveden Kompostimultaa käyttänyt perennapenkin, nurmikon ja pensasryhmän perustamiseen. Ruusukujalla ei ainakaan hakkeen läpi ole paljon rikkakasveja lähtenyt rehottamaan, joten ehkä rikkakasviongelma ei ole niin suuri kuin saattaisi epäillä. Toisaalta aronia-aidan paikalla hetken kattamatta ollut multa-alue oli kovin rikkaruohottunut, joskin tataret oli kyllä hyvin helppo kitkeä pois, mutta suhtautuisin silti varauksella esimerkiksi kovin vaikeasti kitkettävien kasvustojen perustamiseen.

Kaiken kaikkiaan tämä kokemus oli hyvin avartava ja mielestäni oli hyvä päästä näkemään tämä kasvualustan tuotantoprosessi alusta alkaen ja saada tietää myös tulokset valmiista kasvualustasta. Jos kiinnostuit Kompostimullan tilaamisesta omaan pihaasi, voit tiedustella sitä Oriveden Kaupungilta, vaihde 03-565 56 000.

Nainen mäessä

Tutkinnon osa Viheralueiden rakentaminen ja ylläpitotöiden tekeminen on kokonaisuutena melko laaja ja totta puhuen yllättävän vaativa ollakseen perustutkintotasoa. Yhtenä pikku palasena tein melko isotöisen istutelman Oriveden yhteiskoulun sisäänajon luona olevaan mäkeen. Suunnitelma oli kaupunginpuutarhurin tekemä, mutta minulle jäi materiaalilaskujen tekeminen sekä käytännön työ yhdessä työtiimin kanssa.

Tällainen rinne oli kyseessä. Hienoa, kadulle valuvaa, hiekkaa ja pari mäntyä, joista yksi oikaistiin ja säästettiin.

Alkuperäinen piirros oli kutakuinkin alla olevan kuvan näköinen, joskin matkan varrella piirrustelin siihen omiani ja lisäksi luonto löi oman leimansa paperin pintaan.

Niin että teepä tällainen. :)

Alueen kulmaus oli tarkoitus nurmettaa ja "metsikkö" jättää luonnontilaan. Kaivuri toi uuden mullan myös nurmialueelle.

Nurmetettava kulmaus.

Jotta istutusalueen materiaalit saatiin lasketuksi, oli tartuttava rullamittaan ja piirrettävä rinteeseen istutusalueet ja mitattava ne. 

Tässä kuvassa näkyy hieman maalatut rajat, jotka sitten mittasin pitkää mittanauhaa käyttäen.

Päänvaivaa aiheutti se, että tuo hiekka tosiaankin oli sellaista dyynihiekan tyylistä, joka vajoaa alta joka askeleella. Pahin pelkomme oli, että multa, kankaat ja pensaat eivät pysy siinä paikoillaan ollenkaan. Oikeastaan tuohon olisi kannattanut käyttää eroosiokangasta, mutta kustannussyistä käytimme tavallista maisemointikangasta. Sekin oli lähinnä sitä varten, ettei puhdistamon mullasta kasvavat rikkaruohot ota saman tien ylivaltaa istutuksista, mutta toki sitoo myös maata jonkin verran.

Työnjohtaja pohtii etenemisstrategiaa.

Mittausten jälkeen piirsin itselleni istutusalueesta hieman tarkemman kartan. Yritin hahmottaa alueiden kokosuhteet toisiinsa nähden ja piirtää olemassaolevat elementit mahdollisimman tarkasti. Rinteen yläpuolella on parkkipaikka, joten tarkoitus oli lisätä suurten kivien määrää yläosaan. Pensasistutukset tehtäisiin kuvan mukaisille alueille ja loppu alue nurmetettaisiin tai jätetääisiin luonnontilaan. Ylhäältä katsoen rinteen vasemmalla puolella olevaa puustoa siistin jonkin verran kaatamalla muutaman lepänpiiskan ja sahaamalla katkenneita, maasta törröttäviä puiden juuria pois.

Rinteen oikealla puolella kasvaa Rosa spinosissimaa, joka alasleikataan keväällä. Rosan alapuolelle jäävään rinteeseen kylvetään mahdollisesti niittykasveja myöhemmin. Alhaalle kevyenliikenteenväylän ja istutusalueen väliin piti jäädä yhden leikkuuleveyden kokoinen nurmialue, mutta käytännön syistä tuo alue kaventui pois. Tästä lisää tuonnempana.

Käsin piirtämäni kartta mittoja varten.

Tuohon yllä olevaan karttaan oli tarkoitus ryhtyä asettelemaan pensaita ja laskemaan, montako taimea kutakin kasvia olisi tarpeen tilata. Istutettavat kasvit olivat:

• Ribes glandulosum, lamoherukka
• Diervilla x splendens, lamovuohenkuusama
• Microbiota decussata, tuivio
• Stephandra incisa 'Crispa', seppelvarpu ja
• Spiraea japonica 'Little princess', keijuangervo.

Kotona huomasin, että isän ennakkoperintönä meille päätynyt reikäviivain oli kadoksissa, enkä siis voisi piirrellä mittatarkkoja ympyröitä kuvaan. Siksipä päädyin väkertämään koko homman tietokoneella. Hidas kannettava ja ilmainen kuvankäsittelyohjelma palvelivat urhoollisesti ja sain kuin sainkin aikaan tämän värikkäämmän version pensaineen.

Istutuskartta.

Sellaisen virheen tein tässä suunnitteluvaiheessa, että tein noista ympyröistä sen kokoiset kuin kunkin pensaan ohjeellinen istutusväli olisi. Sitten lätkin ne tuohon kartalle kuitenkin kauemmas toisistaan. Toisaalta tämä oli hyvä, sillä taimet tilattiin tämän laskelmani perusteella, jonka lähetin sähköpostilla työnjohdolle:

Kappalemääriksi sain seuraavat:

• Spiraea japonica 'Little Princess' (Spj) 60 kpl
• taimiväli: 0,5 m
• Stephandra incisa 'Crispa' (StiC) 66 kpl
• taimiväli: 0,7 m
• istutusala: n. 50 m2
• Microbiota decussata (Mid) 58 kpl (voisi pyöristää 60 kpl:een)
• taimiväli: 1 m
• istutusala: n. 73 m2
• Diervilla x splendens (Dis) 64 kpl
• taimiväli: 0,9 m
• istutusala: n. 64 m2
• Ribes glandulosum (Rig) 45 kpl
• taimiväli: 0,9 m
• istutusala: n. 42 m2

Myöskään tuossa laskelmassani ei ollut otettu huomioon kallioita, jotka veivät osan Microbiotan ja Stephandran istutusalasta. Toisaalta, kuten tuosta kartasta saattaa huomata, jätin tuonne alareunaan kyseisten kasvien kohdalla hieman väljyyttä.

Tästä kuvasta näkyvät kalliot museon kyltin takana. 

Suunnitelmien jälkeen kutsuttiin kaivuri paikalle. Tilanne tuolla koulun mäellä oli sellainen, että tuo parkkipaikka oli lukion oppilaiden ja opettajien käytössä ja lisäksi alakoululaisten vanhemmat pysäköivät siihen, kun veivät lapsiaan jäähallin kentällä olevaan parakkikouluun. Parakkien pihaan ajaminen oli jyrkästi kielletty turvallisuussyistä. Nyt ei kuitenkaan auttanut itku markkinoilla, vaan tylysti rajoitimme liikennettä pikkuparkkipaikalle – turvallisuussyistä.

Autoilta pääsy parkkipaikalle estettiin kyltillä ja lippusiimalla. Myös liikenteenohjaaja (minä) oli paikalla, mutta puuttuu sattuneesta syystä kuvasta.

Pyöräilijöiden liikennettä parkkipaikan läpi rajoitettiin lippusiimalla. Betoniporsaat kuuluvat vakikalustoon.

Kaivuri aloitti työurakkansa alamäen puolelta, jotta sai mullan pysymään rinteessä. Multa oli onneksi kosteaa ja hyvin muotoiltavissa. Multaa laitettiin noin 30 cm kerros pensasalueille ja nurmialueelle noin 20 cm. Vaaratilanteita oli joitakin, kun kaivuri ensin tasoitteli hiekka-aluetta ja poisti muun muassa katkenneen männyn. Hiekan sisältä paljastui yllättäen melko suuriakin kiviä, jotka kierivät vauhdilla alamäkeen. Onneksi kaivurikuskin refleksit toimivat ja hän sai kivet pysäytettyä kauhalla, ennen kuin ne vierivät tielle. Tämä oli seikka, jota en ollut osannut huomioida etukäteen, koska en tiennyt hiekan alla piilevistä murikoista.

Tässä vaiheessa pyörä- ja jalankulkuliikenne olisi ollut hyvä ohjata parkkipaikan läpi.

Mullan levittämisen jälkeen parkkipaikka avattiin illaksi liikenteelle, mutta aamulla saimme huomata, että tästä oli koitunut hieman harmia. Nimittäin uudesta multapinnasta huolimatta autoilijoiden oli ilmeisesti vaikea havaita, missä tie kulkee ja kaivuri joutui uudelleen multaushommiin.

Onneksi ei ollut multaa tämän syvemmin, tai kuljettaja olisi joutunut tuuppaamaan kulkuneuvoaan.

Kun mullat olivat viimein koko alueella niin kuin oli tarkoituskin, otettiin kankaat esiin ja levitettiin ne soiro kerrallaan ylhäältä alaspäin. Syksyllä kuitenkin tuuli melko paljon, joten samalla paikalle tuotiin kuorikatetta, jota levitettiin kankaan päälle, ettei kangas olisi lähtenyt tuulen mukana maantielle.

Koko alueelle riitti kaksi rullaa kangasta. Limitys oli noin 0,5 m.

Kaivuri laittoi haketta rinteen yläpuolelta ja käsipelillä  levitettiin sitä alemmas.

Kankaan alareuna taitettiin maan sisälle ja tässä vaiheessa vielä haaveiltiin nurmikaistaleen tekemisestä.

Lopuksi koko alueelle täytyi tasoittaa hake, jota paikoin oli miltei puoli metriä ja toisessa kohdassa haran piikit meinasivat puhkoa kankaan välittömästi. 

Välillä tuli lämmin (hiki) auringonpaisteessa, välillä kuljettiin pakkasen huurtamalla maalla.

Ennen pensaiden istuttamista tuotiin paikalle vielä suuret kivet rinteen yläpäähän. Suurella kouralla jättimäiset kivet aseteltiin paikalleen.

Tämä puuha vaatii taitoa ja tarkkuutta!

Kun kivet olivat paikallaan, oli aika siirtyä istuttamaan taimia. Tässä vaiheessa huomasimme, että haketta oli edelleen aika epätasaisesti rinteessä, joten sitä jouduttiin lapioimaan ja siirtelemään vielä melko paljon. Tässä vaiheessa myös rinteen alaosaan koitettiin saada haketta tarpeeksi, jolloin kävi niin, että alaosan jyrkkyyden vuoksi aiottu nurmikaistale hautautui käytännössä kokonaan hakkeen alle. Oli yksinkertaisesti mahdotonta saada haketta pysymään kankaan päällä sellaisessa kallistuksessa. Tässä vaiheessa ei rinteen muotoiluakaan enää ryhdytty tekemään.

Taimien asettelua paikalleen aurinkoisessa pakkasaamussa.

Kivien taakse parkkipaikan puolelle istutettiin Spiraeat. Hakkeen reuna rajattiin siistiksi.

Myös kallioiden alue aiheutti hieman päänvaivaa. Pensaita ei voinut istuttaa aivan kivien päälle, mutta toisaalta alaosa tulisi näyttämään paljaalta ilman istutuksia ja hake tulisi valumaan kallion yli tien reunaan.

Hake uhkasi valua kallion yli tielle.

Ongelmaan löytyi vastaus kaupungin taimistolta ja omasta pihastani. Bergeniaa laitoin kallion yläpuolelle, jotta se sitoo mahdollisen valuvan maan ja toisaalta myös hakkeen. Lisäksi toin omasta pihastani kahta Sedumia ja Sempervivumia. Kallioiden alapuolelle tuikkasin niin ikään omasta pihastani nostamiani Euphorbia cyparissiaksia, jotka tuossa kuvassa näyttävät hieman hölmöiltä, mutta uusi kasvusto toivottavasti tuo hieman vehreyttä tuohon alareunaan keväällä. Napsin toki nuo vanhat varret poikki kuvan ottamisen jälkeen.

Kallion ympärystän istutuksia.

 Hain paikalle vielä hieman kivituhkaa viimeistelemään alueen ilmettä. Luultavasti tyräkki leviää senkin puolelle, mutta sen kitkeminen ei ole onneksi kovin työlästä.

Kivituhkan jälkeen näytti hyvältä.

 Mehitähdet pääsivät pieniin kallionkoloihin, jotka ne täyttävät todennäköisesti aika nopeasti. Nämä pullauttelevat vauvoja kauemmaskin, joten luultavasti myös mehitähtiä kasvaa tien reunassa jonkin ajan kuluttua. Nämä pikku yksityiskohdat ovat sitä ominta itseäni. Omaan puutarhaanikin helposti lähden suunnittelemaan kaikenlaista pientä kivaa, vaikka tosiasiassa tämän kokoiseen pihaan olisi hyvä suunnitella suuriakin kokonaisuuksia, ettei kaikki olisi yhtä sillisalaattia. Mutta on nämä silti vain niin kivoja!

Kallion päällinen näytti lopulta tältä. Tästä kuvasta vasemmalle alkoi Bergenioiden valtakunta, josta ikävä kyllä en tullut ottaneeksi parempaa kuvaa kuin tuolla hiukan aiemmin yläpuolella. Oikeastaan aika ajattelematta tässä toteutui sellainen hauska näkemys, että syksyllä kouluvuoden alussa, ovat pensaat hienoissa syyspuvuissaan ja toivottavat alueelle – ja oikeastaan myös Orivedelle – tulijat värikkäästi tervetulleeksi. Keväällä sitten pitkän ja pimeän talven jälkeen tästä pienestä perennapuutarhasta voi havaita kevään tulon ja tyräkit toivottelevat kirkkaasti kesää tervetulleeksi. En tiedä, kuinka moni koululaisista äityy näin romanttiseksi aatoksissaan, mutta jos joku kysyy, niin tämä oli sitten suunniteltua!

Kallion päällinen tuolta kohtaa näytti lopuksi tältä.

Huh. Viimein oli aika ottaa muutama askel taaksepäin ja katsella työn tuloksia. Yksin en ollut tätä urakkaa tehnyt, vaan kanssani tekemässä oli ollut miltei koko kaupungin puistotyöntekijöiden joukko. Itse taisin kuitenkin olla ainoana aivan alusta loppuun saakka, joten urakan pituus jäi hyvin mieleen. Aika lailla puolitoista viikkoa tuota tehtiin, mutta työtunteja on koko joukon osalta vaikea laskea, kun en pitänyt lukua toisten paikallaolosta. ;)

Kyllä siitä tuli hieno! (Ja taas aurinko paistaa!)

 Tärkeimmät tässä projektissa oppimani asiat liittyvät mittaamiseen, määriin ja pinta-alojen hahmottamiseen. Esimerkiksi tuon hakkeen määrän osasi kaupunginpuutarhuri arvioida erinomaisesti. Puhdistamolla oli kasalla jonkin verran haketta ja minä olin sitä mieltä, että eihän se tule millään riittämään koko alueelle. Niin vain riitti ja oli ehkä hieman liikaakin.

Lisäksi tuo taimimateriaalin mitoittaminen havainnollistui tässä työssä hyvin. Laskelmani eivät aivan pitäneet paikkaansa, mitä istutusväleihin tulee. Jos esimerkiksi herukat olisi istutettu ohjeellisten etäisyyksien mukaan, taimet olisivat loppuneet kesken. Kaupungilla on kuitenkin jo yhdestä rinteestä kokemusta, jossa herukka on istutettu aivan oikein, mutta vaikuttaa nyt muutaman vuoden jälkeen hieman liian tiiviiltä. Venytimme siis taimiväliä hiukan alle metristä miltei puoleentoista, koska pensaiden versot olivat nyt jo yli metrin mittaisia. Toiveena on, että ne juurtuvat ja herukka leviää omalla alueellaan tiiviiksi pensaistoksi. Kaikki alueen kasvit ovat nopeasti juurtuvia ja leviäviä, joten muutaman vuoden päästä meillä on tuossa hieno vehreä rinne. Sitä ennen saamme nauttia siistiytyneestä yleisilmeestä ja jo tänä syksynä nähtiin pensaissa hienot syysvärit. Odotan innolla kevättä ja toivon hartaasti, että kasvuunlähtö tapahtuu joka kasvilla hyvin. Koitan muistaa ottaa kuvia sitten ja jakaa teillekin!

Istutushommia

Palataanpa hetkeksi syksyyn ja työssäoppimisjaksolleni. Pääsin hankkimaan rutiinia pensaiden istuttamisessa. Harjoituskohteena istutin opiskelijakollegani kanssa erään omakotitalon aronia-aidan uudelleen. Aita tuli rivitaloyhtiön ja omakotitalon rajalle, jolta oli poistettu vanhat pensaat ja maahan oli kaivettu putkia. Uusi multa oli tuotu aiemmin paikalle, mutta kasvoi tataria ja muuta rikkaa melko tiiviisti. Urakkamme alkoi siis kitkemishommalla. Ajoimme rikkaruohoja monta peräkärryllistä kaupungin kompostikasaan, vaikka silmämääräisesti näytti ensin, että eihän tuossa kauaa mene.

Heinää ja tataria. Aidanteesta kai sekin menisi?

Kitkemään vain!

Tällainen slipoverikaveri tuli meitä tervehtimään. Aika komea!

Siistimisen jälkeen ajelimme jyrsimellä istutusalueen pariin kertaan. Paikoitellen maa oli todella kovaa ja uutta multaa oli vain hieman pinnassa. Lisäksi teimme hauskoja löytöjä vanhan maatilan(?) maapohjasta. Kuten omassa pihassammekin, oli myös tuolla pidetty ilmeisesti kaatopaikkaa takapihalla. Onneksi kovin suurta kaatopaikkakuormaa ei tarvinut kerätä, vaan riitti, kun poimimme lasin palasia ja vanhoja lääkepulloja taimipurkkeihin.

Hieman eri näköistä kuin tuolla ensimmäisessä kuvassa, eikö?

Taimet olivat odotelleet kaupungin taimistolla jonkin aikaa purkeissaan, joten teimme niille tehokkaan upotuskastelun taimiston rannassa. Nostelimme ne siis yksitellen järveen ja pidimme siellä, kunnes ilmakuplia ei enää noussut pintaan.

Taimet odottelivat taimistolla.

Hetken jo pohdin, että hoituisiko homma sillä, että peruuttaisi vain tuosta tarpeeksi pitkälle.

Nostelimme kuitenkin taimet vähän kerrallaan köllöttelemään veteen...

...ja upotimme yksitellen tai pareittain vähän syvemmälle pulputtelemaan.

Tuossa hommassa kyllä tuntui siltä, että tämä on sitä, mitä ihmisen juuri pitääkin tehdä aamulla ennen kahdeksaa...

Hiljaista, raikasta, lämmintä... Ihanaa.

Mittasimme istutusalueen ja merkitsimme tasaiset istutusvälit merkintämaalilla. Nostelimme vielä taimet kohdilleen ennen kuoppien kaivamista. Tarkistimme tietysti myös, että taimet ovat sitä, mitä pitikin ja että juuristo oli hyvässä kunnossa. Kun kaikki oli hyvin, istutimme hienon ja siistin aronia-aidan paikalleen.

Siinä ovat rivissä kuin köyhän talon porsaat.

Etiketistä nähdään kaikki oleellinen taimeen liittyen. 

Juuristo oli hyvässä kunnossa. 

Talon asukas kävi muutamaan kertaan jutulla luonamme ja neuvoimme hänelle, että pensaita kannattaa kastella, kun tuolloin sattui olemaan hieman loppukesän helteitä jäljellä. Lisäksi kerroimme, että pensaiden juurelle kannattaisi laittaa haketta, jotta rikkaruohot eivät niin helposti pääsisi nousemaan uudelleen.

Ensimmäinen pätkä istutettuna.

Ja toinen pätkä Sorbuksista eteenpäin.

Tässä vielä Sorbuksilta tuonne alkupäähän päin kuva.

Täytyy sanoa, että olimme kovasti tyytyväisiä lopputulokseen, jota katselimme kohteen jättäessämme. Olihan siinä urakkaa, mutta taas piti todeta, että kannatti!

Ennen tehotiimin iskua. Tuo "aita" mattotelineen takana on sitä rikkaruohorintamaa.

Iskun jälkeen. 

Jälkeen-kuvissa paistaa aina aurinko!

Tämä oli siis harjoitusta. Seuraavalla kerralla kerronkin sitten näyttökohteestani. Sitä teidän ei tarvitsekaan odottaa kovin kauaa.