Arvostettu ammatti

Jatkan pohdintaani ammateista, tällä kertaa ammattiin kohdistuvasta arvostuksesta.

Jo aiemmin syksyllä Tampereella on ollut tilanne, jossa poliiseja tulvii joka kadunkulmassa. Näin jälleen viime päivinä. Havaitsin, että jos sitä sattuu olemaan perillisten kanssa liikenteessä, tulee helposti osoiteltua sinihaalarisia henkilöitä ja arvostusta äänessä todettua: "Katsokaas, poliiseja."

Onko kovin useata tällaista ammattikuntaa, joiden edustajia tuolla tavalla osoitellaan ja olemassaoloa korostetaan? Kuinka moni vanhempi näyttää lapselleen: "Katso, Maija, tuolla menee restonomi (amk)!" Siinäkin tapauksessa, että kyseessä olisi tuttu restonomi (amk), Maijalle luultavasti puhutaan henkilöstä tämän oikealla nimellä tai muulla Maijalle tutummalla termillä, kuten kerhotäti. En kyllä tiedä montaa kerhontätiä, jotka kuuluvat restonomien ammattikuntaan (amk).

<välihuomautus>Mihin väliin tekstissä tuo (amk)-huomautus oikein kuuluisi laittaa? Riittääkö, että sen mainitsee vain tutkintonimikkeen ensimmäisen kerran esiintyessä? Vai täytyykö tuolloin esitellä, että nimikkeestä käytetään myöhemmin lyhennettä, kuten esimerkiksi: tieto- ja viestintätekniikka (TVT). Näyttäisi aika hassulta: restonomi (amk) (restonomi). Tieteellinen teksti on kummallista...</välihuomautus>

Yhtä kaikki. Poliiseja siis vielä arvostetaan. Myös palomiehet saavat osakseen viittomia muiltakin kuin ko. kieltä käyttäviltä. Onko kyse uniformusta? "Katso, Maija, bussikuski!" Ei oikein kuulosta normaalilta.

Ovatko siis poliisit, palomiehet ja ambulanssinkuljettajat (ehkä myös sotilaat?) sankareita ja tämän vuoksi saavat osakseen muilta ammattikunnilta poissuljettua huomiota?

Jaa mutta sitten on vielä kaivurit sekä muut työkoneet ja erikoisajoneuvot...

Ammatillinen identiteetti

Ruokapöytäkeskustelussa kolleega tiedusteli koulutustaustaani. Olen tietojenkäsittelyn tradenomi, kävi ilmi. Kolleega ihmetteli, mitä eroa on tradenomeilla, jotka tietojenkäsittelevät ja samalla alalla puuhastelevilla insinööreillä. En osaa vieläkään vastata.

Ainakin tradenomeilla opintoihin sisältyy enemmän liiketoimintaan liittyviä kursseja kuin insinööreillä. En silti koe olevani mikään businesihminen. "Oletko sitten enemmän tradenomi, vai insinööri?" jatkoi kolleega kyselyään. Vastasin, että taidan olla humanistinen insinööri (hum. ins.).

Tämä keskustelu sai minut todella pohtimaan sitä, miten ammatillinen identiteetti rakentuu. Olen opiskellut liiketalouden parissa, työskennellyt koulutusorganisaatiossa ja samalla seikkaillut insinöörien keskuudessa. Nämä yhdessä ovat vaikuttaneet identiteetin kehittymiseen, mutta silti tuntuu, etten osaa luokitella itseäni mihinkään ammattiluokkaan.

Viikon kysymys:
- Mitä tulee, kun ryhdytään opettamaan insinöörien alaa liiketalouden koulutusohjelmassa?
- Väliinputoajia.