Koulun alku ja ensimmäinen lähiviikko

Saatuani hyväksymiskirjeen Ahlman Instituuttiin puutarhatalouden perustutkinto-opiskelijaksi viherrakentamisen alalle, olin aavistuksen hämmentynyt. Hyväksyvä kirje tuli myös Tampereen ammattiopistoon vaatetusompelijan opintoihin, mutta tällä erää valitsin aikuisopiskelun töiden ohessa.

Kesä kului kasviota kootessa ja linkitän tuotokseni tänne, jahka arvioinnit on annettu. Kasvioon piti kerätä 38 luonnonkasvia, joista iso osa löytyi ihan tästä lähiympäristöstämme, mutta osaa etsittiin kissojen ja koirien kanssa pitkin maakuntia. Kasviosta lisää, kunhan palautus opettajalle on ok.

Opinnot alkoivat syyskuun alussa ja olin kuin kuka tahansa ekaluokkalainen innostuneena kotiovella odottamassa, koska saa lähteä kouluun. Ensimmäisellä lähiviikolla tutustuimme kouluun, tulevaan opetusohjelmaamme sekä tietenkin vastuuopettajaamme ja toisiimme. Ryhmämme on mukava ja hyvin toimelias. Vastarannankiiskiä ja väkisin mukanaroikkujia ei porukassa ole. Aurinko ja syyskuun yllättävä lämpö helli meitä koko viikon.

Koulun tiloja kiertäessämme saimme aavistuksen tulevista tehtävistä. Ainakin hiekkalaatikkoon pääsemme leikkimään palikkaleikkejä ja traktorin ajo kuuluu näyttöihin,  jotka suoritetaan tutkintotavoitteiden täyttymiseksi. Traktorilla ajo jännittää meistä useimpia – osaa uteliaalla, osaa kauhunsekaisella tavalla. Itse olen asiasta aika innostunut. Käytännössähän sen sitten vasta näkee, kuinka paljon näyttöön valmistautumiseen tarvitaan harjoittelua.

Kivityöluokan hiekkalaatikon laajennus tässä vielä kesken.

Yksi tilan traktoreista, joilla pääsemme harjoittelemaan.

Oman alan asioista tutustuimme ensimmäisellä lähijaksolla sadonkorjuuseen ja kasvinsuojeluun. Näistä sadonkorjuuta opettelimme omenan avulla. Ahlmanin tilalla on ihana omenatarha, jonka kauneuden kevätaikaan voin vasta vain kuvitella.

Pienen pieni siivu Ahlmanin omenatarhaa

Tunneilla opimme poimimaan omenoita oikeaoppisesti, luokittelemaan hedelmät laatuluokkiin sekä tunnistamaan lajikkeita ja kasvin erilaisia vioittumia. Tutuiksi tuli muun muassa muumiotauti, omenarupi sekä omenakoin toukan vioitukset. Nämä meidän tulee sitten aikanaan tunnistaa myös kasvitauteihin ja hyönteisiin liittyvässä tunnistustentissäkin. Toki iso osa asioista oli jo entuudestaan tuttuja, mutta uusiakin asioita tuli roppakaupalla.

Ahkerat omenanpoimijat työssään

Tutustuimme omenan tuholaisten lisäksi myös muihin kasvituholaisiin ja -tauteihin sekä viljelyyn liittyviin kasvutekijöihin. Ihan uusia juttuja minulle olivat esimerkiksi lämpökertymien ja hyönteisten lentoaikojen seuraaminen. Kumppanuuskasvien käsitekin täsmentyi pelkästä tuholaisten ehkäisystä myös kasvua edistäviin tekijöihin.

Pääsimme myös laskemaan torjunta-aineiden käyttöön liittyviä laskuja ja kokeilemaan reppuruiskun käyttöä käytännössä. Myös liekkipöhötintä (vaimikäsenytoli) kokeilimme rikkaruohojen torjuntaan hiekka-alueilta. Sepä oli hauska väline, mutta ehkä aavistuksen tyyris käyttää patruunan hinnan vuoksi.

Kaiken kaikkiaan ensimmäisistä lähipäivistä jäi mukava fiilis ja sellainen kuva, että tästä selvitään oikein mainiosti. Siis opiskelun, töiden ja muun arjen yhdistämisestä.

Pikkuisessa päärynäpuussakin oli satoa