Ylläpitoa työssäoppimassa

Työssäoppimisjaksoni fyysisen työn osuus on nyt purkissa. Tulevalla viikolla rutistan kirjallisia töitä valmiiksi ja sitten onkin tutkintotilaisuuden aika. Mutta vielä saa vähän tehdä hommia siihen mennessä.

Viherrakentamiseen kuuluu olennaisena osana myös ylläpitotyöt. Sitä hommaa kaupungilla riittää! Millään en pystynyt kuvaamaan kaikkea, mitä tulin tehneeksi, mutta muutamasta kohteesta nappasin ennen ja jälkeen -kuvia.

Kuusiaidan ajoväylän puolella olivat vaahterat päässeet hiukan leviämään. Ne piti saada pois.

Ennen

Jälkeen

Pieni homma, iso vaikutus.

Liikuntahallin puistossa teimme myös melko suurta urakkaa. Toinen työtiimi paiskoi hommia siellä hiki otsalla muistaakseni enemmän kuin viikon ja siistiä tuli! Minä  ja opiskelijakollegani keskityimme senioripuiston päätyyn kitkemään rikkakasveja kivituhkalta ja pensasryhmistä. Alla kuvat ennen työtä ja työn jälkeen yhdestä pensasryhmästä. Pensaat oli toinen puutarhuri parturoinut jo aiemmin.

Tällainen oli lähtötilanne.

Ja tällainen siitä sitten tuli.

Kauniita muotoja ja ihana pihlaja taustalla.

Myös Kenkälintupuiston kiveyksen välit olivat päässeet rikkaruohottumaan. Tähän aikaan vuodesta ei torjunta-aineilla enää kannattanut tehdä ruiskutuksia, joten rikat poistettiin mekaanisesti.

Onhan toki esimerkiksi sammal nättiä liuskekivien välissä, mutta tässä ei sammalta juuri kasvanut.

Melkoista näpertämistä kitkeminen oli.

Mutta kannatti!

Toimme vielä uutta kivituhkaa kivien väliin, jotta kulku olisi tasaisempaa.

Kasvintorjunta-asioista tulikin mieleeni. Heti ensimmäisellä viikolla sonnustauduimme opiskelijakollegani kanssa suojapukuihin ja lähdimme metsästämään jättiputken kukintoja. Ruiskutuksia oli tehty aiemmin kesällä ja nyt hommana oli tarkistaa ruiskutusten teho sekä poistaa mahdolliset uudet kukinnot. Muutamasta paikasta niitä löysimmekin, mutta noin yleisesti torjunta-aineet olivat kyllä tehonneet kasvustoihin.

On sillä kokoa. Vieressä oleva mittakeppi (minä) on
noin 1,5 m korkea.

Aika haasteellista oli saada kukinto kolmen metrin korkeudesta jätesäkkiin siten, että se olisi ravistanut mahdollisimman vähän siemeniä maastoon. Kasvin taantumisen vuoksi on tärkeää, että se pääsee tekemään siemenet, minkä vuoksi niittäminen kukkimisen jälkeen on tehokkaampaa kuin ennen kukintaa. Tämän jälkeen sama kasvi ei nouse enää uudestaan, mutta toisaalta uusien siemenien päätyminen maastoon pitkittää torjuntaurakkaa melkoisesti. Yksi siemen voi säilyä itämiskelpoisena vuosikausia maastossa. Toisin kuin usein väitetään, jättiputki ei lisäänny kasvullisesti (juuresta), vaan (suvullisesti) siemenestä, mutta jos se niitetään ennen kukintaa, nousee sama kasvi uudelleen juuresta. Tästä johtunee mielikuva juuresta lisääntymisestä.

Teimme työtä sateisella säällä. Aurinkoisella säällä olisi meidän pitänyt olla entistäkin tarkempia, ettei kasvinesteitä joudu iholle. Kasvineste voi aiheuttaa erittäin pahoja allergisia reaktioita ja palovamman kaltaisia vaurioita reagoidessaan UV-säteilyn kanssa.

Monia muita ylläpitotehtäviäkin toki tuli jakson aikana tehtyä, mutta tässä oli muutamia kuvien kera. Lisäksi siistin Tähtiniemikodin ympäristöä, leikkasin katupuita eri paikoissa ja pensaita erään päiväkodin pihassa. Kitkentää tehtiin vähän siellä täällä ja jotenkin jopa tykästyin siihen puuhaan jakson aikana. Vaikka se on keholle melko rasittavaa puuhaa, siinä jotenkin pääsee mieli lepäämään toisella tapaa kuin vaikkapa istutuspuuhissa, joissa täytyy keskittyä esimerkiksi siihen, että pensaat tulevat suoriin riveihin ja oikeille etäisyyksille.

Istutusta minulla riitti myös, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.