Ensimmäistä kertaa

Minulle on tänäkin vuonna käynyt samoin kuin monina aikaisempina. Keväällä innostus pihan hoitoon on valtaisan mittava. Kesän aikana innostus ensin tasoittuu ja sitten lähtee laskusuuntaan. Syksyn tullen todennäköisesti pohdin, onko minusta ammattipuutarhuriksi enää ollenkaan.

Tänä vuonna kesän tulo kesti niin kovin kauan, että innostukselle ei tahtonut tulla vastinetta lainkaan. Keväällä opettelemme koulussa monenlaista kasvien lisäämistä. Pistokkaista ja siemenestä lisäämistä päätin kokeilla kotona. Koululta sain ottaa pelargonian pistokkaita sekä koulimisesta yli jääneitä pikkutaimia. Taimet olivat samettikukkaa ja koristetupakkaa. Kylvöt tein samettikukalla.

Koska minulla ei ole kasvihuonetta eikä etelän puolella ikkunaa, koitin saada taimet menestymään olohuoneen hyllyssä. Siemenet itivät, mutta aika pian sain huomata, että valo ei riitä. Pistokkaat ja pikkutaimet alkoivat protestoida. Ne pääsivätkin sitten heti kuistille, kun vain lämpötila pysyi plussan puolella.

Käytännössä kasvu pysähtyi. En kuitenkaan tästä välittänyt, koska arvasinkin lämpötilan pudotuksen vuoksi näin tapahtuvan. Kyllä se silti hiukan harmitti, kun kesäkuussa kuulin, kuinka luokkatoverillani jo sammarit olivat täydessä kukassa ja minulla vasta ensimmäisiä oikeita lehtiään oikoivat. Mainittakoon, että luokkatoverini taimet olivat kasvaneet eteläikkunalla sisätiloissa ja minun kamppailleet juhannusviikon yöpakkasia vastaan.

Vasta heinäkuun puolella, kun olin sammarini siirtänyt räntäkuurojenkin uhalla kasvimaalle kasvulavaan, alkoi ilmestyä nuppuja samettikukkiin. Nyt, kun helteitä on riittänyt jo viikkotolkulla, alkaa kukkia olla paljon. Onnistumisen riemua!






Pelargonian pistokkaista viisi selvisi epämääräisissä kasvuolosuhteissa ruukutukseen saakka. Yksi niistä on jokin kirkkaanpunainen lajike ja loput vaaleanpunaista tuoksu(?)pelargoniaa. Totta puhuen en ole oikein ikinä pitänyt pelargoniasta. Kesäkukkaostoksillekin olen mennyt sillä asenteella, että jotakin muuta muttei pelakuuta tai begoniaa. Nykyisin tykkään molemmista. Ja kyllähän se niin on, että tästä on vaikea olla tykkäämättä!




Ensimmäisenä kukkimaan ryhtyi tuo punainen. Innostus kasvoi, kun lehtien lomassa ensin erottui näitä:






...sitten näitä:






...ja lopulta näitä!






Viimeisessä kuvassa näkyy, miten helle on tehnyt tehtävänsä, mutta kunnon kastelu tekee aina tehtävänsä myös.

Ja onhan se niin, että pelargoniat vain kuuluvat näihin maisemiin!








Niin ne myös kuuluvat rintamamiestalon kuistille – oli remontti meneillään tai ei. :D






Kaksi vaaleanpunaista sai tyvelleen vauvamehitähtiä. Multa loppui kesken, joten lainattiin pintaan lasten hiekkalaatikosta hiekkaa.






Yksi vaaleanpunainen meinasi joutua purkkiin yksikseen, joten se sai kaveriksi kalliomaksaruohoa.






Nätti se on tämä pinkkikin.






Hirveän pitkiksi nuo kuistilla kasvavat ovat venähtäneet. Ulkona oleilevat lajitoverinsa ovat paljon tanakampia ja matalan mallisia. Eivät kylläkään vielä kuki, mutta nuppuja jo on. Yölämpötilan vaihtelut eivät kuistilla varmaankaan ole kovin samanlaiset kuin ulkona. Kasteesta, sateesta ja tuulesta puhumattakaan. Aurinkoa kyllä riittää.

Nyt nämä kaunokaiset pitäisi saada vielä talvehtimaan. Hiukan huolettaa, saanko emokasvit pysymään elämänsyrjässä kiinni talven yli. Toisaalta, jos se on yhtä helppoa kuin viime kesänä puutarhalta ostamani riippapetunian kanssa, en olisi kovin huolissani. Nostin sen syksyllä pimeään kellariin ja keväällä nostin ulos. Se koki kesäkuun lumisateet ja kaiken muun, koska en uskonut, että siitä mitään tulisi. Mutta niin vain kukkii!








Ei voi väittää, että se olisi mikään silmäin ilo, mutta on paikkansa ansainnut!

---

Ps. Minulla on ollut suuria ongelmia mobiilibloggerin kanssa, joten aktiivisuus täällä on ollut peräti naurettavaa. Nyt kuitenkin kuvien siirto taas onnistuu (vaati uudelleen asennuksen ja odottavien tekstien kadottamisen), joten ehkä juttua tulee hiukan tiuhempaan. Hope so...

Kuin viimeistä päivää

Työssäoppiminen on nyt aivan kokonaan suoritettu koskien aihetta työskentely puutarha-alalla. Tarkemmin sanoen jakso loppui jo viime perjantaina. Edellisestä kirjoitelmastani jäi puuttumaan kahden viimeisen päivän työrupeama. Sitä kirjoittaessani jännitin vielä tulevaa arviointikeskustelua. Enää ei tarvitse jännittää, koska läpi meni ja hyvillä palautteilla. Koko opintokokonaisuus on suoritettu sitten, kun käyn ajelemassa traktorilla kesäkuun puolella ja myymässä kukkia koulun kukkamyymälässä.

Palatakseni työssäoppimisjakson viimeisiin päiviin, torstaina käytiin ensin arviointikeskustelut ja sen jälkeen sain työmaakseni Oriveden keskuspuiston käytävien kanttaamisen ja haraamisen. Kyseessä on siis Orivarsa-patsasta ympäröivä puisto, joka on yksi kaupungin parhaiten hoidettuja alueita.

Harasin rikkaruohot käytäviltä pois ja kanttasin nurmikon reunat. Käytössäni oli tavallinen heilurihara sekä renkaan avulla liikuteltava harakärri (keksin nimen juuri, ehkä sille on virallisempikin nimi?), joka osoittautui kertakaikkisen mahtavaksi keksinnöksi! Teräkin sattui olemaan terävä, mikä tietysti helpotti hommaa. Tietysti käytin myös lapiota, rikkaruohorautaa (voikukkien poistoon erityisesti) ja käsiharaa.

Torstaina sain tehdä hommaa aurinkoisessa säässä, perjantaina sadetakki päällä. Siinä rapsutellessani pohdiskelin, että tämä on aika lailla sitä ihmisen parasta elämää: olla ulkona säällä kuin säällä ja nähdä kättensä työn tulos. 

Kuvaaminen meinasi jäädä vähän vähemmälle siinä työn tiimellyksessä, mutta tältä näytti patsaan etupuoli ennen työtä. Rikkaruohoja hiekalla ja reunukset levinneet. Myös kukkapenkin ympärystässä voikukat, ratamot ja monet muut rikkakasvit pitivät majaa. Saivat sittemmin häädön.

Tuossa olin oikeastaan jo työn aloittanut, joten siksi penkkien takana näyttää hiukan myllätyltä. Pääosin penkkien ja roskisten taustat näyttivät ennen työtä tältä:

Ja tällaiseksi ne sitten rapsuttelin:

Toki sorapinnan tasoittelin vielä lehtiharavalla vähemmän myllerretyn näköiseksi ja tuon tuppaan tuolla roskapöntön jalan takana siistin niin, ettei reunassa ole tuollaista mutkaa.

Tässä ennen ja jälkeen -kuvat yhden polun päästä. Kuvassa näkyy myös kärrihara, jota aiemmin jo ylistin.

Tämä urakka jäi odottamaan vielä pensasryhmien siistimistä ja rikkakasvien poistoa pensaiden tyveltä. Käytävän ja pensaiden väliin ei siis kuulu jäädä viherkaistaa.

Jahka muistan, käyn ottamassa koko puistosta vielä kunnon nykytilakuvat, kun unohdin ne tuolloin perjantaina ottaa. Lisäksi tarkoitus on vielä tuottaa tekstiä reflektion merkeissä, kun nämä tähänastiset ovat olleet lähinnä esittelyä siitä, mitä tuli tehtyä. Ja onhan tässä koulussakin monenlaista vuodessa opittu, joten ehkä pitäisi naputella enemmänkin havaintoja tänne blogiin. Palataan niihin! :)

Tosielämän puutarhuri

Niin siinä kävi, että kevät tuli ja työssäoppimisen aika. Tämä ensimmäinen työssäoppimisjakso koskee opintokokonaisuutta työskentely puutarha-alalla. Opetussuunnitelmassa kerrotaan, että tämän opintokokonaisuuden jälkeen opiskelija osaa seuraavat asiat:

• tunnistaa alan töissä puutarhakasveja
• lisätä ja istuttaa puutarhakasveja
• hoitaa tavanomaisia puutarhakasveja
• toimia asiakaspalvelutilanteessa puutarha-alan eri tehtävissä
• käyttää päivittäisissä ja kausittaisissa puutarhatöissä koneita, laitteita ja työkaluja kuten traktoria, jyrsintä, ruohon- ja siimaleikkuria sekä pientyövälineitä
• huolehtia työtehtäviinsä kuuluvasta jätehuollosta
• tunnistaa työhön ja työympäristöön liittyvät vaarat ja terveyshaitat
• ottaa työssään huomioon toiminnan turvallisuuden ja vastuullisuuden
• ylläpitää työkykyä
• käyttää työtehtäväänsä kuuluvia suojaimia
• edistää kestävän kehityksen toimintatapoja

Olin kuullut aiemmin opettajiltamme, että ensimmäisessä  harjoittelussaan he olivat haravoineet koko harjoittelun ajan. Henkisesti olin siis varautunut vastaavaan, koska tietysti työpaikoilla tehdään aina kauden ajankohtaisia töitä. Joskus sattuu, että haravoitavaa on paljon. Lisäksi tämä ensimmäinen työssäoppimisjaksomme on vain neljä viikkoa, joten ei voida olettaa, että siinä ajassa opiskelija voisi kokea koko puutarha-alan hommarepertuaarin. Tässä suhteessa minulla kävi kuitenkin hyvä tuuri!

Aloitin työssäoppimisjaksoni (taidan jatkossa käyttää tästä kotoisasti nimitystä harjoittelu, joka taipuu tekstiin paljon helpommin) pääsiäisen jälkeen huhtikuussa Oriveden kaupungin puistot ja yleiset alueet -tulosalueella. Oikeastaan en tarkkaan osannut odottaa, mitä seuraavan neljän viikon aikana tulisi tapahtumaan, mutta menin töihin tiistaina (maanantai oli vielä pääsiäisen pyhiä, ei mikään rokulipäivä muuten vain, toim. huom.) avoimin mielin. Nenäni ei ollut avoin, vaan vuosisadan flunssa iski päälle tietysti juuri silloin, kun aika oli mitä huonoin.

Viikko 1
Roskat ja jätehuolto

Ensimmäinen työviikkoni alkoi tiimityönä roskisten tyhjäämisellä ja tiettyjen alueiden siistimisellä roskista. Samalla keräsimme keskustan alueelta istutusruukuista talven pois, eli havut, hopealehdet ynnä muut kasvit. Sain tietää, että vedenpuhdistamolle viedään oksat ja kompostoituva  puutarhajäte kahteen eri kasaan – tai pikemminkin vuoreen – ja roskat työmaan roskakatokseen. Puhdistamolle voi kuka vain kaupunkilainen kuljettaa oman puutarhajätteensä, mitä en ole aiemmin tiennytkään. Vastahan tässä on kuusi vuotta Orivedellä asuttu... Ikävä kyllä ihmisten ollessa kyseessä, aina jätteet eivät löydä oikeisiin kasoihin, vaan risuja viedään kompostikasaan ja päin vastoin. Tästä aiheutuu työtä muutenkin kovin työllistetyille puistotyöntekijöille, jotka siirtelevät jätteitä oikeille alueille ja haravoivat maahan ripotellut risut kasaan mukaan. Tämän harjoittelujakson jälkeen aion ainakin itse olla huomaavaisempi roskanheittelijä, mikäli aihetta puutarhajätteen viemiseen tulee. Tähän mennessä kotipihan jätteet on käsitelty kotipihassa.

Puhdistamolla kompostoituvasta puutarhajätteestä tehdään multaa, johon sekoitetaan jäteveden käsittelystä syntyvää lietettä. Suomeksi kakkaa. Multa on hyvin ravinteikasta, mutta ei rikkaruohotonta. Sitä suositellaan esimerkiksi nurmikon pohjaksi, muttei hyötykasvien kasvualustaksi. Perennapenkkiin multaa voi toki laittaa, kunhan muistaa kitkeä ensimmäisinä kesinä ahkerasti, jolloin yksivuotiset rikkakasvit häviävät.

Heti ensimmäisinä päivinä alkoi myös hahmottua työtehtävä, joka tulisi sisältämään myöskin näytöt tutkinnonosaan liittyen. Sain tehtäväkseni suunnitella ja rakentaa Ruusukujan entisen leikkikentän alueelle perennapenkin. Siitä hieman tuonnempana lisää.

Lätkäystä ja muuta siivoamista

Toisena päivänä ryhdyimme tehotiimin kanssa kevään tärkeään tehtävään: puhdistamaan viherkaistoja hiekoitushiekasta. Onneksi työaikamme alkoi jo seitsemältä, jolloin liikenne keskustassa on vielä melko vähäistä. Tosin tämän huomasimme hiukan viiveellä ja ehdimme yhtenä päivänä aiheuttaa mahdollisesti hieman pahennusta pölisevän aparaatin kanssa. Tuo aparaatti on nimeltään kumiluuta ja on raivaussahan eräänlainen teräosa.

Kuiva maa pölisee. (Kuvasta kiitos paparazzi-työkaverille!)

Kaistojen haravointi – kansankielellä lätkääminen – oli aika rankkaa puuhaa. Ensimmäisellä viikolla oli kelitkin hyvin kohdallaan, joten hiki virtasi ja hiekka narskui hampaissa. Mahtava tunne, kun tietää tehneensä! Tosin keuhkotautiselta kuulostava yskä ja leukaan saakka valuva räkä vei kyllä parhaan huipun tuosta mahtavuudesta. Mutta onneksi kuumetta oli vain ensimmäisenä vapaaviikonloppuna. Toisen harjoitteluviikon loppupuolella alkoi yskäkin jo hellittää.

Yhtenä iltapäivänä käväisin myös pesutiimin kanssa pesemässä leikkikenttiä. Oli huimaa nähdä, miten värit tulivat esiin leikkivälineissä ja pöly ja lika sai kyytiä. Leikkivälineitä pestään Proclean Ultra -pesuaineella, jota laimennetaan noin 50 % liuokseksi, suihkutetaan pinnoille, harjataan ja huuhdellaan painepesurilla. Puhdasta tuli!

Viikko 2

Toisella viikolla jatkoimme toisen tehotiimiläisen kanssa lätkäämistä. Lätkäsimme, haravoimme ja kuljetimme risuja ja lehtiä puhdistamolle. Roskapönttöjä tyhjensimme myös keskustan alueella liikkuessamme. Viikon kohokohdaksi voisi mainita liikuntahallin puiston lammen siivouksen sekä suihkulähteen asentamisen. Suihkulähteen pumppu majailee talvet puistotyön varastolla ja keväisin soudetaan lammen keskelle.

Voisiko näytön tehdä soutuveneestä?
Tämä ei taitaisi kyllä mennä läpi turvavarusteiden puuttuessa...

Puiden leikkaaminen

Pääsin myös tekemään lehmusten leikkaamista liikuntahallin alueelle. Tarkoitus oli kohottaa runkoa, jotta nurmea leikatessa ei kuskin otsa kolise oksiin.

Ensin kierrellään kuin kissa kuumaa puuroa: mistä asti pitää leikata, jotta alaspäin kasvavat roipot saa pois?

 Oksa leikataan aina niin läheltä runkoa kuin mahdollista, kuitenkin siten, ettei runko haavoitu. Oksankaulusta ei saa leikata tiehensä, mutta myöskään oksatappeja tai "nokkaa" ei saa jäädä. Nokka leikatun oksan yläreunassa estää haavasolukon kasvamista leikkuuhaavan päälle.

Kuvassa näkyy hyvin oksankaulus, josta lähtee kasvamaan leikkuuhaava umpeen, mikäli leikkaus tehdään oikein. 

Vanha haava, joka on pian kasvanut umpeen.

Täysin umpeutunut haavapinta. 

Kun oksa sahataan poikki, leikataan oksan alapuolelle ensin viilto sahalla. Tämän jälkeen oksa sahataan viillon lehvästön puolelta poikki. Jos tässä vaiheessa putoava oksa repäisee kuorta ja puuainesta oksan alapuolelta, repeäminen päättyy aiemmin tehtyyn viillon kohtaan. Ensin siis jätetään tappi, joka seuraavaksi sahataan pois.

Oksa putosi, tappi jäi.

Jos oksan alapuolelle ei olisi tehty viiltoa, olisi kuori voinut revetä runkoa myöten ja puu olisi kärsinyt leikkuusta enemmän kuin tarpeen ja mahdollisesti jopa kuollut seurauksiin.

Jäljelle jäänyt tappi sahataan pois siten, että oksan yläpuolelle ei jää nokkaa ja leikkuupinnasta tulee halkaisijaltaan mahdollisimman lyhyt. Ei siis leikata aivan rungonmyötäisesti, muttei myöskään kohtisuoraan rungosta pois päin.

Viikko 3
Ruusukuja

Ruusukujalla sijaitsee entisen leikkikentän alue, jossa kävelytie halkaisee puiston. Tien eteläpuolella on alue, jonne perennapenkki oli tarkoitus tehdä ja pohjoispuolella oleskelupiste, eli vanha katos ja penkki.

Tältä näytti mittausten alussa tien eteläpuoli.

Toisena viikonloppuna tein kotona suunnitelmat Ruusukujan istutuksista. Tarkoitus oli piirtää koko alueen suunnitelma. Olin käynyt mittaamassa alueen viikolla pariinkin otteeseen ja laskeskelin multamääriä ja kivien tarvetta. En tiedä, mitä oikein tapahtui, mutta tarkistusmittauksista huolimatta paikalle tuodut multakuutiot riittivät mainiosti ja vähän jäi ylikin, vaikka multaa oli 10 kuutiota laskelmiani vähemmän! Projektin edetessä tosin huomasin, että virhelaskuja olen todella etevä tekemään. Meinasin esimerkiksi kantaa 30 kg nurmikonsiemeniä noin 200 neliömetrin alueelle, kun ohje on 3 kg / 100 m2. Onneksi huomasin asian ihan itse ja ennen kassalle menoa.

Istutussuunnitelma paperilla, versio 1

Heti kolmannen harjoitteluviikon alussa sain avukseni koko työporukan ja ajelimme Liuskemestarien louhokselle hakemaan reunukseen kiviä. (Asiasta oli toki sovittu etukäteen. Muutoinhan myynti tapahtuu pääasiassa Liuskemestarien myymälän kautta.)

Kivien valitsemista keräämistä peräkärryihin.

Pääsin kunnolla harjoittelemaan peräkärryn kanssa ajamista, kun louhoksella maapohja ei ollut ehkä ihan suunniteltu Opelin pikkuruisten renkaiden kulkuun painavaa lastia raahaten. Onneksi ei tarvittu kuitenkaan hinausapua, vaan päästiin takaisin ylös turvallisesti ja autokin säilyi ehjänä.

Ladoimme kivet paikalleen vielä samana päivänä ja alue näytti pian tältä.

Kivien alle levitettiin maisemointikangasta, joka tuli istutusaltaan ulkopuolelle noin 20 cm alueelle ja sen päälle levitettiin hiekkaa. Kangasta jätettiin myös altaan sisäpuolelle noin 30 cm ja se nostettiin pystyyn mullan ja kivien väliin. Kankaan tarkoitus on estää mullan leviämistä kivien väliin ja siten myös estää muurin rikkaruohottumista. Hiekkakaista reunuksen ulkopuolella helpottaa nurmikon leikkaamista ja myös istutusalueen reunan siistinä pitämistä. Rikkakasvit on suhteellisen helppo kitkeä hienosta hiekasta.

Multa tuotiin puhdistamolta ja kaivuri nosteli lastin perennapenkin puolelle sekä levitti nurmialueille. Aika paljon käsityötäkin jäi vielä kaivurin työn jälkeen, joten voin vain kuvitella, millainen urakka olisi ollut kokonaan ilman kaivuria!

Vasta mullan levittämisen jälkeen tuli mieleen, että alueella olevalle katokselle ja penkille olisi pitänyt jättää kulkuväylä. Toisaalta ei ole tiedossa, kauanko katos vielä saa paikalla olla, kun nyt jo puhuttiin sen poistamisesta. Siitä huolimatta lopputulos on hiukan hassu, kun penkki ja katos ovat nurmialueen keskellä. Olin niin keskittynyt istutusten suunnitteluun, etten huomioinut kaikkia yksityiskohtia toisella puolella tietä. Toisaalta olin kyllä ehdottanut myös tuolle puolen istutuksia, mutta ohjeena oli laittaa paikalle nurmikko. En harmi kyllä tullut sitten ajatelleeksi asiaa sen enempää ja laitan virheen kyllä omaan piikkiini. *tuiks, sieltä löytyy*

Seuraavaksi vuorossa olikin nostaa perennat Isonkiventien kahdesta pahoin rikkaruohottuneesta perennapenkistä ja osa VR:n seisakkeelta sekä liikuntahallin puistosta. Juolavehnän, vuohenputken ja monen muun rikkaruohon juurten poistaminen perennoiden juuripaakuista oli melkoinen urakka. Viikkoa myöhemmin kyllä jo joidenkin keskeltä nousi juolavehnä sinnikkäänä. Toivottavasti kuitenkin pahemmalta leviämiseltä säästyttäisiin. Kitkemistä tähän toki tarvittaisiin.

Kaksi tämän näköistä perennapenkkiä oli ennen Isonkiventien nurmialueella.

Kun kasvit oli nostettu, putsattu ja jaettu ja Isonkiventieltä oltiin saatu kivet nostettua penkkiin paikoilleen, ryhdyimme istuttamaan kasveja. Alkuperäiseen suunnitelmaan tuli joitakin muutoksia. Bellistä (Bellis perennis) ei alkuperäisistä istutuksista löytynyt, mutta yllätyksenä laakakatajan (Juniperus horizontalis) alta löytyi harjaneilikka (Dianthus barbatus). Se sai siis tulla kiinanpionien (Paeonia lactiflora) eteen belliksen paikalle. Korkeuseroa belliksellä ja neilikalla toki on roimasti, mutta tuossa kohdassa se ei luultavasti haittaa.

Istutukset käynnissä. Osa kasveista puuttuu.

Istutusten jälkeen kävimme Isonkiventiellä toisen työntekijän kanssa jyrsimässä entiset perennapenkkien paikat ja kylvämässä nurmikon. Ruusukujalla tehtiin ensin kalkitus uudelle nurmikon alueelle ja perennapenkissä täsmäiskuna kalkinsuosijoille.

Jotenkin päässä soi Jingle bells, kun tätä katseli.

Tämän jälkeen jyrsin mullan nurmialueilla, jolloin multa sekoittui hieman pohjana olleeseen hiekkaan. Seuraavaksi alue tasoitettiin haraamalla, jyrättiin ja kylvettiin nurmikko. Kylvön jälkeen jyräys toistettiin ja annettiin luonnon hoitaa kastelu. Tuo kolmas viikko oli harjoitteluaikani sateisin, eikä sekään nyt aivan yltiösateinen. Perennojen istutuksen ja nurmikon kylvön kannalta tietysti oli hyvä, että vettä saatiin.

Loppujen lopuksi Ruusukujalla näyttää minun urakkani jälkeen tältä:

Nyt vain odotellaan kasvua.
(Oho, vähän räpötettiin hiekkaa, kun käytiin lisäämässä sitä reuna-alueelle!)

Viikko 4

Viimeisellä viikolla olen päässyt kiinni koneiden maailmaan. Oikeastaan jo kolmannen viikon perjantaina pääsin oppipojaksi (vai -tytöksi? Vai -rouvaksi?) huoltamaan toista käytössä olevaa ajoleikkuria, BCS Ma.Tra 300:aa. Vaihdoimme öljyt ja suodattimen, ilmansuodattimen, hydrauliöljyt ja suodattimen. Lisäksi opin monenmoista rasvanipoista ja muista tärkeistä vipstaakeista. Polttoaineen suodatinta emme saaneet irti, mutta kuulemma sen vaihtaminen olisi ollut muutenkin liian aikaista, joten annoimme asian olla.

Symppis kaveri kaikenkaikkiaan.

Tällä viikolla pääsin ajamaan tuolla ruohonleikkureiden Ferrarilla ja mukavaa puuhaahan se oli! Oma Jonseredimme oli viime kesän telakalla, eikä se sieltä enää palaja. En enää muistanutkaan, miten rentouttavaa puuhaa ruohonleikkuu voi olla! Tosin alueella oli kohtuu paljon puita, joiden kiertelyyn sai välillä keskittyä, kun koneella oli kokoa ylös, alas, eteen ja taakse. Ajokuvia ei tullut valitettavasti otettua, mutta ehkä vielä joskus...

Koneiden käytöstä tein jyrsimen näytön jo aiemmin ja tällä viikolla ruohonleikkurin ja siimaleikkurin näytön. Tarkemmat arviot saan huomenna, mutta juonipaljastuksena mainittakoon, että kuulemma läpi meni! Traktorilla pääsen ajelemaan koululle ja siellä näytän myös asiakaspalvelun kukkakioskissa. Kaupungilla tuota myyntiin liittyvää asiakaspalvelua ei juuri tule, vaikkakin olen yllättynyt siitä, miten paljon kaupunkilaiset pysähtyvät juttelemaan ja kertovat toiveitaan sekä antavat palautetta tuolla työnteon lomassa. Asiakaspalvelutaitoja tarvitaan siis toki muussakin kuin myyntityössä!

Tällä viikolla pääsin myös tekemään kiveystä Orivarsan päiväkotiin. Alueelle tehtiin istutusallas ja viereen kiveys ruokaryhmän alustaksi. Tulin mukaan siinä vaiheessa, kun kaivuri levitti mursketta pohjaksi ja pääsin sopivasti harjoittelemaan lätkäämistä.

Tärrrrrrrrrrrrrrr.....

Tämä on nyt sitä toista lätkäämistä kuin tuolla aiemmin mainostettu. Oli yllättävää huomata, kuinka paljon ja kuinka tiiviiksi alusta painuukaan tärylätkän alla. 

Tiivistämisen jälkeen ei paikalle tuotu hienoa asennushiekkaa, vaan kivien alle laitettiin turvahiekkaa. Parempi toki sekin kuin ihan suoraan murskeen päälle.

Punaista betonilaattaa.

Kivien reunaan tiivistettiin mursketta ja lätkällä ajeltiin vielä päältäkin. Toimme saumoihin vielä hienoa hiekkaa ja toivoimme luonnon kastelua päälle. Nyt en muista, onko tuon jälkeen satanut. Täytyy käydä nappaamassa kuva vielä erikseen, kun alue on valmis. Tuo kiveys oli vain 10 x 13 laattaa ja valmistui toki jo, mutta unohdin ottaa kuvan.

Lopuksi

Harjoitteluaika on kulunut aivan hurjan nopeasti! Olen ollut positiivisesti yllättynyt, miten monipuolisesti olen päässyt asioita tekemään, ja vaikka rutiinia joka hommaan ei ehkä ehtinytkään syntyä, jäi sellainen olo, että kyllä jatkossakin selvitään. Huomenna käydään arviointikeskustelut tähän tutkinnon osaan liittyen, joten nyt on parasta päättää kertomus tähän ja jatkaa tarinaa tuonnempana.

Kukkakauppiaaksi

Taisin tuossa edellisessä kirjoituksessani luvata, että kerron jossain vaiheessa kokemuksiani kukkasidonnasta. Aiemmin elämässäni olen tehnyt vain minimaalisia asetelmia Oasis-sieneen esimerkiksi häihimme, mutta kimpun sitomisesta minulla ei ollut aiempaa kokemusta.

Loppusyksystä meillä oli ohjelmassa kukkamyyjänä työskentelyä. Myyntityöhön emme toki päässeet, mutta ryhdyimme harjoittelemaan muita kukkakaupan töitä. Aluksi noudimme kylmiöstä kolme rullakollista kukkia, joiden kauppakunnostusta ryhdyimme puuhaamaan. Tämä tarkoitti siis pilaantuneiden kasvien tai kasvinosien pois heittämistä, uusien imupintojen veistämistä ja joitakin muita kasvikohtaisia toimenpiteitä. Esimerkiksi valkoliljoista poistetaan avautuneiden kukkien heteet, jotta siitepöly ei sotke paikkoja.

Olen aina pitänyt valtavasti kukkakaupan tuoksusta. Jo ensimmäisenä koulupäivänä huomasin ilokseni, että käytävällä, jossa luokkamme sijaitsevat, leijuu hurmaava kukkien tuoksu. Nyt tuo samainen tuoksu tuli monin kerroin voimakkaampana luokkaamme. Tosin aika pian sain huomata, että tuoksu muutti melkoisesti muotoaan, kun maljakoissa lilluneet kukat nostettiin ylös. Vanhahtanut vesi ei enää ollut kovin hurmaavan tuoksuista.

Yhtä kaikki, veistelimme imupintoja peukalomme verille. Asiaa yhtään tuntevat voivat tässä vaiheessa huomata, että tekniikassa oli todella hiomista, koska veitsen ei kuuluisi edes osua peukaloon, mutta niin siinä vain kävi. Pikku hiljaa oikea tekniikka alkoi löytyä ja kukkiin jäi jonkin verran varttakin jäljelle. Pääsimme harjoittelemaan spiraalin tekoa.

Kun tehdään kimppua, valitaan yleensä jokin kukka keskimmäiseksi ja tämän keskikukan ympärille ryhdytään kokoamaan muita kukkia spiraalin muotoon tietyllä tavalla. Näin siksi, koska spiraaliin koottuun kimppuun voidaan tarvittaessa vaihtaa kukka toisen tilalle tai liikutella kimpun kukkia paikasta toiseen ilman, että koko kimppu leviää. Tämä on mahdollista, kun homma onnistuu. Totuus olikin sitten hieman toisenlainen. Kertokoon kuvat enemmän kuin lukuisat sanani.

Tällainen sekalainen kimppu oli hikisen urakkani tulos. Tuo sininen puikula tuolla on se keskikukka. Melkeinkeski ainakin. Tässä kimppua ei ole sidottu polypastilla, vaan se on vain hellässä otteessani. Kimppu näyttää melko hienolta.

Vaan kas, kun käännämme hieman kuvakulmaa. Keskikukka ei olekaan niin keskellä ja kimppukin on paaaljon kapoisampi.

Ylhäältä kuvattuna paljastuu kaamea totuus: kimppu on litteä (otteeni on siis soikea) ja keskikukka on ihan jossain muualla kuin keskellä.

Kaipa se niin on, että tässäkin olisi mahdollista hankkia kokemusta ja harjoittaa taitojaan, mutta kysynpä vain, millä ajalla ja hermoilla. Olin oikeastaan aika yllättynyt tuskastumisestani. Toisaalta olen näppärä käsistäni ja kokemusta käsillä tekemisestä on, mutta tämä ei luonnistunut, ei sitten millään! Ehkä tuohtumiseni oli tästä näkökulmasta ajateltuna aivan oikeutettua.

Ehkä silti käytän ensi kesänä hetken jos toisenkin koristaen kotiamme leikkokukilla ja totta tosiaan aion sitoa ne kimpuiksi enne maljakkoon laittamista. Ihan vain kiusallani!

Pihamaalla kerran

Minä olen niitä äitejä, jotka eivät osaa olla lasten kanssa pihalla. Noin. Nyt se on myönnetty.

Älkää ymmärtäkö väärin: lapsemme pääsevät kyllä päivittäin ulos, mutta itse voisin touhuta näin talvisaikaan sisätiloissa koko päivän, eikä tekisi tiukkakaan. Jos menen ulos, en osaa touhuta siellä mitään, kun ei pääse istutus-kastelu-kitkentä-kierrokselle. Onpa minut talvisin nähty vällyihin kietoutuneena penkillä kutomassakin.

Tänään päätin, etten pelkästään tuikkaa junnuja toppavaatteisiin puettuina omatoimiulkoilulle, vaan lähdin mukaan. Väkisin. Aluksi hain postin, potkiskelin lumikökköjä, maleksin ympäriinsä, kävin katsomassa istutusalueet (lumen alla, ei juuri nähtävää) ynnä muuta turhauttavaa. Olen niin mielikuvitukseton äiti, etten pysty eläytymään lasteni oravaleikkeihin, joten en edes harkinnut mukaan tuppautumista. Eivätkä ne edes pyytäneet, mokomat talttahampaat.

Eino ja Oskari ovat meidän pihallamme saaneet aikaan varsin pientä häiriötä. Ilmeisesti kaikki pihamme kynnelle kykenevät puut kaatuivat jo ensimmäisinä täällä asuminamme talvina, koska nyt myrskyäijät tyytyivät heittelemään risuja ympäri pihaa. Paljon risuja. Siitäpä löysin minä ainoan pihahomman, jonka verukkeella sain itseni pidettyä ulkona. Päätin ryhtyä keräämään risuja.

Pari koivunruoskaa poimittuani, käteni alkoivat väkisin väännellä niitä kehämuodostelmaan. Päätin kokeilla kranssin tekoa. Saapuvilla ei ollut rautalankaa, narua tahi muutakaan epäorgaanista apuvälinettä. Vain risut, minä ja kömpelöt toppahanskani. Arvatkaa, meinasinko nakata risut kokkopaikalle saman tien. Jokin minussa sai kuitenkin jatkamaan keräämistä ja kieputtamista. Riks-räks, äh, väänt', naks... Ei se helppoa ollut, mutta jonkinlaisen kehän siitä sain aikaan.

Pöh. Olipa ruma ja vänkyrä. Jatkoin maleksintaa, kunnes silmiini osui pudonnut lehtikuusen oksa. Siinä killui yksinäinen käpy, joka päätyi kranssiin. Olipa yksinäinen. Onneksi käpylähde ei ollut aivan ehtynyt, vaan lehtikuusen juurelta löytyi lisää pudokkaita. Puun vieressä näkyi myös kuivuneita vuohenputkien kukintoja ja vähän tuonnempana pönötti kuivuneita hietakastikoita. Keräilin niitä näitä ja samaa tahtia tuikkasin risujen joukkoon.

Kas kun kranssi jäi vänkyräksi, mutta salaa olen silti siitä hiukan ylpeä. Jotenkin se on ehkä liikuttava.

Pöydällä ollessaan kranssin keskelle ehkä saisi pilarikynttilän tai pikkiriikkisen lyhdyn, mutta jotenkin tulielementin yhdistäminen tähän tuntuisi hurjalta.

En tiedä montaa niin suloista asiaa, kuin erilaiset talventörröttäjät, jotka sinnikkäästi muistuttavat meitä lumen alla piilevästä elämästä. Etenkin nuo kuivuneet sarjakukkaiset kukinnot ovat kauniita.

Kranssi päätyi toistaiseksi kuistin seinälle. Oveen sitä ei voi laittaa, koska oven liikkuessa se todennäköisesti pärköäisi risuroskakasaksi oven taakse. Tämä tuotos luettaneen kukkasidonnan piikkiin, joskin kokemuksesta jäi aika erilainen fiilis kuin kukkasidonnan tunnilta, kun teimme kimpun. Siitä lisää tuonnempana.

Leppoisaa joulun odotusta lukijoille!

Pee äs. Lukijaksi voit liittyä blogin oikeasta laidasta. Kuka on kolmas? :D

Istutusalueiden hoito

Syyskuun lopulla siirryimme puutarhakasvien kasvattamisesta viheralueilla työskentelemiseen, jotka molemmat kuuluvat tutkinnon osaan nimeltä työskentely puutarha-alalla. Myös kukkamyyjänä työskenteleminen sisältyy samaan tutkinnon osaan, mutta siihen palaamme myöhemmin.

Tartuimme toimeen siistimällä istutusalueita. Tämä oli itselleni jo ennestään hyvin, hyvin tuttua puuhaa kotipihan villiintyneistä viidakoista. Siitä huolimatta – tai siitä johtuen – homma oli myös mieluisaa. Luokkamme jaettiin ryhmiin ja jokainen ryhmä sai tehtäväkseen siistiä tietyn istutusalueen. Meidän alueemme oli melko suuri ja, noh, takkuinen.

Nurmikko oli kiivennyt istutusalueelle ja moni alueelle kuulumaton kasvi oli löytänyt sieltä mukavan ja turvallisen majapaikan. Niinpä tartuimme lapioihin, haroihin ja kanttausrautoihin tarmokkaasti.

Onneksi saimme käyttää viherrakentajan parasta kaveria, eli Avantia, johon olimme saaneet jo aiemmin lyhyen perehdytyksen. Kauhalla oli näppärä kuljettaa rikkakasvit lantalaan jatkojalostumaan.

Suurella innolla ja hikipisarat pärskyen nostimme säästettäviä, pienempiä kasveja ylös, kanttasimme reunoja ja heittelimme ruohotuppoja takavasemmalle.

Nämä jalopähkämöt asemoitiin hieman uuteen järjestykseen ja takana näkyvät siilikuuset(?) siirrettiin toiselle istutusalueelle.

Pikkuhiljaa alue alkoi näyttää siistimmältä. Tässä vaiheessa on nostettu vanhoja kasveja pois ja vuohenputkia ja juolavehnää siivottiin niiden juuripaakuista.

Hajanaisempien istutusten alueelle levitettin mansikkakangas ja päälle kuorikate. Itse en omassa pihassa ole kovasti kankaiden kannalla – lähinnä nopean muuttuvuuden vuoksi –  mutta tätä penkkiä siivotessa tuli kyllä sellainen olo, että helpommalla pääsee, kun kankaan sinne lätkäisee. Koulun alueella kuukausittaistakaan kitkentää tuskin koko kasvukaudella tehdään, joten parempi on, että rikkaruohottumista estetään kaikin keinoin. Tuo kangashan ei siis tietenkään jää näkyviin.

Monesti kuulee arvosteluja siitä, miten tylsän näköistä kuorikate on. Tässä kuitenkin on oiva osoitus siitä, miten paljon siistimpi katettu istutusalue on kuin multapintainen. Tämä kuvan tilanne on sellainen, että kangas ja aika loppui kesken ja työ jatkettiin sitten toisella kerralla päätökseen. Harmi kyllä en ole ottanut kuvaa täysin valmiista istutusalueesta, mutta ehkä muistan ottaa sen keväällä.

Tässä lopuksi vielä ennen ja jälkeen -kuvat.

Istutusalue ennen käsittelyä

Istutusalue käsiteltynä, viimeistä silausta vaille.

Tälle kyseiselle opintojaksolle sisältyi myös perennojen jakaminen ja istuttaminen, sipulikasvien istuttaminen ja kesäkukkien istuttaminen. Muista minulla ei olekaan kuvia, mutta yksi ulkoruukku yhdisteltiin useasta pienemmästä asetelmasta ja kyllä tuli hieno! *hyväntahtoista tirskuntaa*

Kaikenkaikkiaan on sanottava, että ehkä tämä istutus ja hoito on sitä, mistä tähän mennessä pidin eniten. Vaan jatkoa seuraa...