Ruohonjuuritasolla

Minulla on selvästi liian korkea kynnys tarttua toimeen tämän blogin kirjoitusten kanssa. Olen pienehkössä mielessäni suunnitellut jo monen monta blogimerkintää viimeisen parin kuukauden ajalta, mutta silti tänne blogiin asti ei ole siirtynyt tekstin tekstiä. Tähän on tultava muutos. Siispä aloittakaamme.

Kouluvuoden alkutaipaleella opimme, kuinka tehdään nurmikko. Jotenkin nurmikon perustaminen on kummitellut mielessäni aina vähän sellaisena "liian haastavaa hommaa, että viitsisi sen vaivan  nähdä kotipihasssa" -juttuna, mutta sain huomata, että väärässä olin. Toki meitä oli koko joukko tarttumassa toimeen tuon 6x8 metrin alueen kanssa, mutta joka tapauksessa minulle jäi sellainen kuva touhusta, että ehkei se olekaan ylivoimaista saada hyvää jälkeä aikaan.

Nurmikon perustaminen etenee seuraavalla tavalla.

1. Jyrsintä
Alue, jolle uusi nurmikko perustetaan, jyrsitään jyrsimellä tai muuten myllätään käsityökaluja käyttäen huolellisesti.

2. Alueen siivoaminen
Poistetaan ylimääräiset kivet, kannot, juuret ja muut moskat. Hyvänä apuna tässä on ihan perus rautahara. Mitä vähemmän rikkaruohojen juuria mullan joukkoon jää, sen helpommalla alueen hoidossa pääsee jatkossa.

3. Peruslannoitus
Syksyllä lisätään PK-, keväällä NPK-lannoitetta. Myös kalkitus tehdään nurmikkoa perustettaessa. Noudata lannoittamisessa valmistajan antamia lannoitemääriä.

4. Alueen tasaus 
Tarvittaessa alueelle tuodaan lisämultaa (puutarhamulta) ja alue tasataan haraamalla.

5. Jyrääminen
Kylvettävä alue jyrätään käyttämällä vedellä täytettävää tai verkkojyrää. Kotikonsteina voi käyttää vaikkapa lannoitesäkeillä täytettyä tynnyriä jyräämiseen. Tärkeää on tehdä alustasta tarpeeksi tiivis ja tasainen. Kengänjälkiä ei juuri saisi pintaan painua, kun jyräämisen jälkeen alueella kävellään.

6. Mittaaminen ja kylvö
Alue mitataan ja saadun mittaustuloksen perusteella lasketaan siemenmäärä. Nurmikko kylvetään aina kaksisuuntaisesti ristiin eli esimerkiksi neliömetri kerrallaan kylvetään viistoon kulmasta kulmaan ensin toiseen suuntaan ja sitten vastakkain ristiin toiseen diagonaaliin.

7. Jyrääminen
Alue jyrätään siementen päältä, jolloin siemenet painuvat sopivasti kasvualustaan.

8. Kastelu
Alue kastellaan tarvittaessa. Poutasäällä kastellaan kylvön jälkeen huolellisesti, mutta jos maa on valmiiksi märkä tai sataa, ei kastelua tarvita. Myöhemmin kastellaan tarvittaessa.

Ihan helppo homma siis! Teoriassa kyllä, mutta loppujen lopuksi golfkenttänurmen kaltaiseen pihanurmeen saa nähdä aika paljon vaivaa etukäteen ja vielä hoitovaiheessakin. Omassa pihassani olen tullut siihen tulokseen, että voikukka-apilameri on oikeastaan aika kaunis. Ja lapset rakastavat tehdä seppeleitä!

Koulun alku ja ensimmäinen lähiviikko

Saatuani hyväksymiskirjeen Ahlman Instituuttiin puutarhatalouden perustutkinto-opiskelijaksi viherrakentamisen alalle, olin aavistuksen hämmentynyt. Hyväksyvä kirje tuli myös Tampereen ammattiopistoon vaatetusompelijan opintoihin, mutta tällä erää valitsin aikuisopiskelun töiden ohessa.

Kesä kului kasviota kootessa ja linkitän tuotokseni tänne, jahka arvioinnit on annettu. Kasvioon piti kerätä 38 luonnonkasvia, joista iso osa löytyi ihan tästä lähiympäristöstämme, mutta osaa etsittiin kissojen ja koirien kanssa pitkin maakuntia. Kasviosta lisää, kunhan palautus opettajalle on ok.

Opinnot alkoivat syyskuun alussa ja olin kuin kuka tahansa ekaluokkalainen innostuneena kotiovella odottamassa, koska saa lähteä kouluun. Ensimmäisellä lähiviikolla tutustuimme kouluun, tulevaan opetusohjelmaamme sekä tietenkin vastuuopettajaamme ja toisiimme. Ryhmämme on mukava ja hyvin toimelias. Vastarannankiiskiä ja väkisin mukanaroikkujia ei porukassa ole. Aurinko ja syyskuun yllättävä lämpö helli meitä koko viikon.

Koulun tiloja kiertäessämme saimme aavistuksen tulevista tehtävistä. Ainakin hiekkalaatikkoon pääsemme leikkimään palikkaleikkejä ja traktorin ajo kuuluu näyttöihin,  jotka suoritetaan tutkintotavoitteiden täyttymiseksi. Traktorilla ajo jännittää meistä useimpia – osaa uteliaalla, osaa kauhunsekaisella tavalla. Itse olen asiasta aika innostunut. Käytännössähän sen sitten vasta näkee, kuinka paljon näyttöön valmistautumiseen tarvitaan harjoittelua.

Kivityöluokan hiekkalaatikon laajennus tässä vielä kesken.

Yksi tilan traktoreista, joilla pääsemme harjoittelemaan.

Oman alan asioista tutustuimme ensimmäisellä lähijaksolla sadonkorjuuseen ja kasvinsuojeluun. Näistä sadonkorjuuta opettelimme omenan avulla. Ahlmanin tilalla on ihana omenatarha, jonka kauneuden kevätaikaan voin vasta vain kuvitella.

Pienen pieni siivu Ahlmanin omenatarhaa

Tunneilla opimme poimimaan omenoita oikeaoppisesti, luokittelemaan hedelmät laatuluokkiin sekä tunnistamaan lajikkeita ja kasvin erilaisia vioittumia. Tutuiksi tuli muun muassa muumiotauti, omenarupi sekä omenakoin toukan vioitukset. Nämä meidän tulee sitten aikanaan tunnistaa myös kasvitauteihin ja hyönteisiin liittyvässä tunnistustentissäkin. Toki iso osa asioista oli jo entuudestaan tuttuja, mutta uusiakin asioita tuli roppakaupalla.

Ahkerat omenanpoimijat työssään

Tutustuimme omenan tuholaisten lisäksi myös muihin kasvituholaisiin ja -tauteihin sekä viljelyyn liittyviin kasvutekijöihin. Ihan uusia juttuja minulle olivat esimerkiksi lämpökertymien ja hyönteisten lentoaikojen seuraaminen. Kumppanuuskasvien käsitekin täsmentyi pelkästä tuholaisten ehkäisystä myös kasvua edistäviin tekijöihin.

Pääsimme myös laskemaan torjunta-aineiden käyttöön liittyviä laskuja ja kokeilemaan reppuruiskun käyttöä käytännössä. Myös liekkipöhötintä (vaimikäsenytoli) kokeilimme rikkaruohojen torjuntaan hiekka-alueilta. Sepä oli hauska väline, mutta ehkä aavistuksen tyyris käyttää patruunan hinnan vuoksi.

Kaiken kaikkiaan ensimmäisistä lähipäivistä jäi mukava fiilis ja sellainen kuva, että tästä selvitään oikein mainiosti. Siis opiskelun, töiden ja muun arjen yhdistämisestä.

Pikkuisessa päärynäpuussakin oli satoa

Helei, on aika nousta taas katolle!

Uuden elämänvaiheen myötä tuli aika alkaa purkaa muita kuin käsityöaiheisia kirjoitelmia eetteriin, eikä uudelle blogille tahtonut löytyä nimeä. Niinpä pyyhkäisin mojovan kerroksen virtuaalipölyä tämän vanhan blogin päältä, vetristelin sormeni ja asettelin blogin uuteen uskoon.

En oikein pidä minään sellaista, että jo kerran julkaistuja tekstejä ryhdyttäisiin vetämään pois, joten antaa aiempien ajatusten näkyä halukkaille. Lukiessanne tätä tekstiä aiempia kirjoituksia, huomioikaa siis tekstin julkaisupäivämäärä! Tästä eteenpäin Nouse Katolle -blogi tulee toimimaan eräänlaisena oppimispäiväkirjanani liittyen puutarhatalouden perustutkinnon suorittamiseen. Ensimmäiset lähiviikot on jo opiskeltu, joten niihin liittyvää tiivistelmää on luvassa heti lounastauon jälkeen. Aion koota itselleni myös muistiin tänne erinäisiä työohjeita tulevia ammattitehtäviäni varten. Joskin toivottavasti ammatissa toimiessani jo muistan ne ulkoa, mutta muistiinpanojen tekeminen on tunnetusti hyvää harjoitusta.

Lueskelin joitakin vanhempia tekstejä läpi äskettäin. Huomaan, että jo vuosia sitten elämää on värittänyt eräänlainen kiire. Sama tahti jatkuu nyt töiden ohella opiskellessa sekä neljän tytön arkea pyörittäessä. Onneksi pyöritystä ei tarvitse tehdä yksin, vaan ruorin toisella puolella on vakaana armas puolisoni. Hänkin jätti nyt syksyllä tutun ja turvallisen virkamiehen työnsä syrjään ja hyppäsi akateemiseen maailmaan. Ennakkoon ajattelin, että miten ikinä selviämme kahden aikuisen opiskelusta ja osittaisesta työssäkäynnistä, mutta arki on toistaiseksi osoittautunut helpommaksi kuin säännöllisten työaikojen ja satunnaisten komennusten ollessa arkipäivää. Lisää akateemisia viisauksia voit löytää Laitakankaalta.

Tietynlaisesta kiireestä tai arjen täyteydestä huolimatta jotenkin elämä on nyt leppoisampaa kuin pitkään aikaan. Ehkä tästä vielä jossain kohtaa saa iskun vasten kasvoja, mutta nyt olen enemmän kuin tyytyväinen. Se riittää.

Jottei ensimmäisestä uudesta julkaisusta tulisi aivan kuvaton, laitettakoon tähän loppuun vihje tulevasta projektista. Kuva on kyllä hiukan kehno noin laadullisesti. Ilmakuva on kuvattu videona Samsung Galaxylla joidenkin kymmenien metrien korkeudesta ja napattu videosta talteen, permantokuva on otettu kaatosateella ikkunan läpi – kännykällä niinikään.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin tällä erää!

Trampoliini saa löytää tontilta toisen paikan ja ainokaisen takapihan kuusen ympärille tulee istutusryhmä. Kasvimaa (ilmakuvassa ylhäällä rehottava alue) kunnostetaan ja muutetaan hieman erilaiseksi.

Talo Katto

Tässäpä kuvia tuvasta ja pihasta muuton aikoihin.

Talo takapihan puolelta. 

Kuvassa näkyvät rappuset johtavat pannuhuoneeseen. Yläkerrassa näkyy portaikon ikkuna (pieni vasemmalla) ja pienen makuuhuoneen ikkuna. Alakerrassa on olohuone. Kuvassa vasemmalla näkyvän portin takana menee rappuset kellariin, jossa on isännän valtakunta.

Syksyinen näkymä pienestä makuuhuoneesta.

Sitten liuta kuvia sisätiloista.

Olohuone eteisestä päin katsottuna

Olohuoneesta eteiseen

Portaikon alaosa eteisestä kuvattuna

Portaikon puolivälin mutkasta ylöspäin

Yläeteinen portaiden yläpäästä kuvattuna.

Oikealle aukeaa pikkumakkari, edessä näkyy iso huone ja vasemmalla karmin takana on "hiirikomeron" ovi. Komero sai nimensä siitä, että taloon muuttaessamme löytyi sen lattialta kuollut hiiri. Sittemmin niitä on löytynyt sieltä täältä lisää (myös eläviä), mutta palataan aiheeseen tuonnempana.

Yläkerrasta ei kovin hyviä kuvia saa. Pääasiassa se on tuollaista laudoitusta ja matalahkoa tilaa. Lattiaa laskemalla sinne ehkä saisi lisää korkeutta ja tarkoitus on jakaa iso makuuhuone kahtia, kun lapsia kerran on kolme.

Talossa on myös iso kuisti, mutta siitä ei taida olla yhtään hyvää kuvaa. Ehkä myöhemmin. :)

Uudet kujeet

Täten ilmoitettakoon, että Nouse Katolle -blogi kokee uudistuksen tässä ja nyt. Aiemmin blogi on palvellut Leenan henkilökohtaisena juttunurkkana, mutta tästä kirjoituksesta alkaen se toimii Talo Katto:n blogina.

Niin kävi, että syyskuussa 2008 muutimme rintamamiestalotyyppiseen omakotitaloon (4h + k + s + kellarit + piharakennus, tontti 4700 m2), joka osui kesällä silmäämme myynti-ilmoituksista. Talo on rakennettu 1946 ja laajennettu 1979. Se oli muuttokunnossa ja aiemmat asukkaat olivat sitä remontoineet jonkin verran. Päätimme, ettei muuttovaiheessa remontteihin ryhdytä, vaan asutaan ja katsotaan, mitä haluamme mahdollisesti uudistaa ja korjailla. Aika pian huomasimme, että joku TSI-mies on vähän puuhastellut sähköjen kanssa ja niinpä ystävämme kävi eräänä iltana hieman "korjailemassa jälkiä". On turvallisempi mieli asustaa. :) Sen kummempia remontteja emme ole tehneet, mitä nyt pientä ikkunoiden ja ovien tiivistämistä.

Vanha talo on jo opettanut, että villasukka on ystävä. :D

Tarkistuksen paikka

Saanpa taas huomata, etten ole hetkeen noussut katolle. Jotta uskolliset lukijat eivät luulisi maan nielleen allekirjoittanutta, on syytä ilmoittaa, että blogiaktiivisuus on painottunut viimeaikoina Katon Kontin puolelle.

Olen huomannut, että on paljon helpompaa kirjoitella aihesidonnaiseen blogiin kuin alkaa keksimään tikusta asiaa sellaiseen blogiin, jonka teemana on "elämä". Toki tuonne kontin puolellekin eksyy juttua tavallisesta arjesta, joten siitä kiinnostuneet suunnatkaa kulkunne jatkossa sinne.

Antaa tämän blogituksen olla vielä kuitenkin elossa, vaikka teho-osastolle tämä jo joutaisi. Sellaista tekoelvyttämistä tämä kirjailu alkaa jo olla...

Leenan perimmäinen olemus

Blogisurffaus on antoisaa. Rouva Perttulan innoittamana googlasin itseni, eli sanat "Leena on". Tulos on häkellyttävä:

• Leena on valmistautunut eläkkeelle lähtöön jo pidemmän aikaa.
• Leena on kehittänyt erityisesti raskaana olevien päihteenkäyttäjien hoitotyötä.
• Leena on liimanhaistaja.
• Leena on teoillaan osoittanut olevansa saamansa luottamuksen arvoinen.
• Leena on myös pohtinut naisten mahdollisuuksia tekniikassa.
• Leena on seurannut läheltä miten oman käden taitojen arvostus on Suomessa pikkuhiljaa hiipunut.
• Leena on päivittänyt taitojaan vuosien aikana useilla alan värjäys-, leikkaus- ja kampaamokursseilla.
• Leena on tunnetuin tieteentekijä.
• Leena on pitänyt kotonaan pyhäkoulua vuositolkulla.
• Leena on työkyvyttömyyseläkkeellä ja elää sairautensa kanssa päivän kerrallaan.
• Leena on pitkälle koulutettu hevosammattilainen.
• Leena on tutkijana Tampereen yliopistossa.
• Leena on ehdokkaana SDP:n listalla.
• Leena on valmistunut EtnoBik® Bollywood-ohjaajaksi maaliskuussa 2007 ja Pro-ohjaajaksi elokuussa 2007.
• Leena on puolestaan käynyt töissä sekä lukenut etnomusikologian pääsykokeisiin.
• Leena on ollut kymmenisen vuotta ruotsalaisen bonsaiseuran, Svenska Bonsaisällskapin jäsen.
• Leena on vuorotteluvapaalla, ja työskentelee yliopiston kirjastossa, Tampereella.
• Kertakäyttökulttuurille Leena on tosi vihainen.
• Leena on kirjoittanut kaksi kirjaa.
• Leena on hellä ja hyvä perheenäiti, jota koko perhe rakastaa ja kunnioittaa sekä tukee haasteissa.
• Leena on Suomen kolmanneksi kaunein Miss Suomi ja komea oli hänen uransakin.
• Leena on loistava esikuva junnuille.
• LEENA ON TILAISUUDENTEKIJÄ.
• Pyydettäessä Leena on valmis antamaan erilaisia kasvatusvinkkejä.
• Leena on lyhenneys Helenasta.
• Yleisesti Leena on erittäin ystävällinen ja rauhallinen, mutta myös hivenen itsepäinen.
• Hoidettaessa Leena on rauhallinen ekä vähästä hätkähdä.
• Leena on kuulunut elämääni aina.
• Leena on hakenut lähestymiskieltoa, mutta se on evätty.
• Leena on Annelin serkku.
• Leena on Arvin serkku.
• Leena on ryhtynyt puuhaan, joka ei kovin monia kiinnosta.
• Leena on samalla tekniikalla tehty kuin monet muutkin nukkeni.
• Leena on hyvin voimakas persoona.
• Leena on nukkunut pois.
• Leena on. Kari on. Mikko on. Liisa on. Matti on ...
• Leena on avannut silmäni kohtaamaan todellisuuden, että marihuana ei todellakaan vahingoita ketään.
• Lojaali Leena on fyysisesti ja henkisesti luotettava jengikamu ja aina hyväntuulinen tyttö.
• Leena on kymmenen vuoden ikäinen ja haluaa tulla aikuisena leipuriksi.
• Leena on jo vanha tekijä näissäkin kuvioissa: Hän kasvattaa ja kerää itse yrttejä.
• Leena on erittäin kunnianhimoinenja voitontahtoinen, mutta kaikki tapahtuu kuitenkin vain koiran ehdoilla. (Tähän on mainittava, että kyseessä oli Leena Välimäen TOKO-kurssi 12.8.2007.)
• Hoitaessa Leena on vähän turhankin säikky, varsinkin kiinni ollessaan se säikähtelee kaikkea traktoreista ja polkupyöristä putoavaan kaviokoukkuun ja takana siirrettävään heinähankoon.
• Leena on kokeneiden ihmisten ratsu.
• Leena on lupautunut tekemään asialle jotakin.
• Leena on ühtaegu nii õnnelik kui kurb.
• Leena on alan helmi.
• Leena on viisas kuin Einstein.

Tähän voi olla hyvä lopettaa. En ota kantaa siihen, olenko analyysin kanssa samaa mieltä.

Uusi vuosi, vanhat tavat?

Lupauksista huolimatta ei näytä vilkkaammalta tämä blogi tänä vuonna.

Kiitos kysymästä, vuosi on alkanut ihan hyvin. Vuoden vaihde oli yhtä juhlaa: esikoinen täytti puolenkymmentä vuotta ja pitihän sitä juhlia niin lasten kuin sukulaistenkin kanssa. Rimsremssa päätti pitää naamiaiset – sukulaisille. Se oli hauskaa ja mummut ja papat pukeutuivat mallikkaasti. Ketään ei nähty ilman naamiaisasua.

Naamiasiasun takana piileskelee yhä uusin perheenjäsenemme, työnimeltään Ötsky. Eilen kävimme kurkistamassa Ötskyn salaiseen kammioon ja siellähän tuo vilkutteli ja potki seiniä (vähissä on aktiviteetit). Samalla "estimated time of arrival" siirtyi heinäkuun alkupuolelta loppupuolelle. Mutta älkää kyselkö tarkemmin. Ajallaan eivät ole aiemmatkaan saapuneet.

Heinäkuuta odotellessa. Onneksi pian on kevät ja loppuu tämä syksy.

Joulu on taas

Mihin tämä vuosi hävisi? Lueskelin blogiarkistoa, koska tulin uteliaaksi, millainen olikaan joulukuu 2006. Kovasti paljon oli samanlaisia ajatuksia kuin nytkin: kiirettä töissä, joulun ja levon odotusta, musta maa, lumenkaipuuta...

Nyt on enää yksi yö siihen, että päivä alkaa jälleen pidentyä ja kohta jo kevättintit tirskuvat puun oksilla ja purot solisevat valkovuokkojen reunustamina. Noh, puron solina ei ole tainnut lakata vielä missään vaiheessa, mutta väittäisin, että valkovuokkoja harvemmassa paikassa näkyy.

Jouluahjaostoksia olemme tehneet maltillisesti. Antaminen on hirmuisen mukavaa puuhaa, mutta kun on tuo finanssipuoli niin rajallinen. Itse voin todeta, että olemme saaneet lahjoista parhaan. Toimitus viipyy vielä heinäkuulle, mutta paketti kasvaa jo kovaa kyytiä. Se ei pääse unohtumaan, kun kulkee koko ajan mukana. :)

Toivotan kaikille uskollisille lukijoille rauhallista joulun aikaa ja tarmoa vuodelle 2008!

Ps. En lupaa mitään, mutta voisin koittaa aktivoitua blogissani paremmin ensi vuoden puolella. Kerrottavaakin voisi olla enemmän...

Henki pihisee

Huolestunut yleisö jo ehti kysellä, ollaanko täällä lainkaan hengissä. Yli kuukausi on kulunut edellisestä merkinnästä. Blogin synttärit (1.8.) menivät myös ihan totaalisesti ohi. Niin kuin moni muukin ajattelemisen arvoinen asia.

Viime viikot ovat olleet niiin kiireisiä, että aivan hirvittää. Sen lisäksi, että työmatkoja pukkaa joka väliin, pitäisi ehtiä huomaamaan hurtta ja olemaan äiti (mielellään hyvä sellainen) ja vaimo (ai niin) sekä tekemään rutiinitöitä, kehittämistä ja opiskelemaan. Itsepähän olen osani valinnut, ei siinä valittamista. Jos vaan joku keksis sellaisen palvelun, josta voisi ostaa lisätunteja vuorokauteen. Ehtis joskus nukkumaankin.

Nyt äkkiä takaisin hommiin, ettei jää tekemättä.

Yhteinen kieli

Muuton myötä saimme uudet naapurit. Lapset löysivät toisensa nopeammin kuin olisin arvannutkaan. Eilen Ada järkkäsi treffejä ikäisensä pojan kanssa oikein urakalla, kysymättä äidiltä, ja osa ajankohdista meni tietysti heti mönkään muiden menojen vuoksi. Hyvä, että tyttö äkkäsi mennä kertomaan muutoksista, ettei heti tullut ekoja ohareita.

Enivei, oli hauskaa huomata, että lapsilla kieli ei ole ongelma. Poika puhuu äidinkielenään venäjää, mutta osaa kyllä suomeakin. Selvästi alkuun oli kynnys ryhtyä rupattelemaan tyttöjen kielellä, eivätkä meidän tytöt tietenkään osaa sanaakaan venäjää. Toisella kotimaisella ja englanniksi ne tärkeimmät kyllä sujuvat (kuten "I love you" ja "kom hit"). Lapsilla näytti kuitenkin eräs yhteinen kieli löytyvän heti ensi kohtaamisesta. Kieli, joka on aikuisille hiukan hankalampi. Ensimmäinen puolituntinen nimittäin kului nauraessa. Voi sitä kikatusta ja hihkumista, mitä tenavakolmikko sai aikaan juostessaan ympäri pihamaata.

Ohikiitävää

Joskus asiat tapahtuvat yllättäen, kuten olen jo parissa kirjoituksessa todennut. Jopa sellaiset asiat, joita on jotenkin osannut odottaa, voivat lopulta yllättää. Silloin sitä tulee miettineeksi, olisiko sittenkin voinut toimia toisin, olisiko sittenkin ehtinyt käymään useammin.

Kaipaan sinua sittenkin, vaari.

Yhä enemmän aikaa
kaipaan olla yksinäni.
Yhä vähemmän puhuttavaa,
huomaathan kumppanini.
Yhä maailma vaahtoaa,
keinottelevat kelmit hämärässä.
Mutta minun kuohuni taukosivat
ja hetkeksi kaikki on tässä.

Toivon, että olet olemassa
ja että sinulla on kaikki valta,
että minua kannat ja kuuntelet
myös tiheimmän pimeän alta.
Toivon, että minut loit
tai edes palasen kaikesta tästä.
Nyt ei mitään lisättävää
ole elämästä.

(J. Behm 2001)

Nurkan takaa osa 2

Loma on osoittautunut kiireisemmäksi kuin olen kuvitellutkaan. Koneelle ei ole juuri ehtinyt istumaan. Tai ehkä se on vain hyvä merkki: on tullut lomailtua ihan oikeasti. :)

Juuri ennen lomaa, siis kesäkuun viimeisellä viikolla, saimme kuulla, että meidät on hyväksytty ASO-asujiksi haluamaamme paritalokohteeseen. Siitähän se sitten alkoi. Stressi meinaan. Asunto pitäisi saada myytyä, miten tässä ehtii edes muuttaakaan, kun se osuu juuri loman loppumisen kanssa päällekäin, entäpä tyttöjen hoitopaikka?

Yksi toisensa jälkeen asiat kuitenkin tuntuvat järjestyvän – ihan yliluonnollisella tarkkuudella. Asunto pantiin kaupan ja ensiesittely oli heinäkuun alussa. Esittelyn jälkeen välittäjä soitti, että yksi kävijä oli ollut. No niin, eihän tästä tule mitään, ollaan kahden asunnon loukussa, oli ensimmäinen ajatus. Seuraavana päivänä välittäjä soitti, että tuo ainokainen kävijä oli tehnyt tarjouksen. Tarjous oli juuri sellainen kuin olimme toivoneetkin ja huomenna mennään kirjoittamaan kauppakirjoja. Vielä ei siis ole nimiä paperissa, mutta erikoista olisi, jos tässä vaiheessa homma peruuntuisi.

Muuttokin näyttäisi onnistuvan ihan hyvin. Isännyys sai pyytämättä elokuun alkuun kuuden päivän vapaajakson, joten hommahan luistaa kuin saukko mäessä. Olemme siis hyvin luottavaisia myös tyttöjen hoitoasioiden suhteen, vaikkei päiväkodin johtajia saakaan heinäkuussa kiinni. :)

On se vain todettava, että välillä ihan päätä huimaa, kun tuntuu, että meitä viedään kuin rukkasta kohti uusia seikkailuja. On hyvä tietää, että emme kuitenkaan kulje sokkona, vaikka itse ei voikaan nähdä tulevaisuuteen.

Asioita nurkan takana

Moni on ehkä kuullut sanonnan "se tuli ihan nurkan takaa". Mistähän moinen sanonta on saanut alkunsa? Lukion ruotsin tunnilta jostain syystä jäi erityisesti mieleen fraasi "alldeles om hörnet", mutta se taas viittaa hiukan toisen suuntaiseen nurkantakaisuuteen. Silloin kerrotaan jonkin sijaitsevan melkein nurkan takana, jolloin siis tiedossa on, että se jokin sijaitsee siellä. Sen sijaan, jos jokin asia "tulee nurkan takaa", ei ehkä tiedetä tai ei osata odottaa, että se jokin todella on siellä.

Nurkantakaiset asiat voivat olla sekä positiivisia että negatiivisia. Yhteistä niille on niiden yllättävä luonteenpiirre. Lähipiirissä on viimeaikoina ollut molempia. Negatiivinen asia saattaa olla itsen tai jonkun läheisen sairastuminen, työttömäksi jäänti tai jopa kuolema. (Suuri osanottoni Bergiusten perheelle.) Tavallaanhan kaikki näistä ovat tavalla tai toisella odotettavissa, mutta kuitenkin sitä toivoo, että ei osuisi omalle kohdalle.

Positiivisia asioita voisivat olla vaikkapa yllättävä työtarjous, hyvän ystävän vierailu tai vaikkapa positiivinen viiva perheenlisäystä enteilevässä testissä. Näistä viimeisin tietysti riippuu testin tekijän elämäntilanteesta ja toiveista, mutta usein ensin negatiiviseltakin tuntuvasta "plussasta" muodostuu ihan kiva positiivinen juttu. Vaikka tietenkään ei aina niinkään – sääli sinänsä.

Myös yllättävä opiskelupaikan saanti voi olla positiivista. Se jää nähtäväksi. Jännittävää se ainakin on. Ja tuli aivan nurkan takaa!

Lystin pitoa

Nyt on viikonloppu ja vähän päälle elelty koiramaista elämää. Alku on sujunut hyvin. Lysti vaikuttaa oikein sopeutuvaiselta koirulilta, eikä ainakaan eilen ensimmäistä kertaa yksin ollessaan ollut saanut tuhoa aikaan. Sohvan alla on kiva paikka (päälle kun ei päästetä). Sinne voi mennä vaikka nukkumaan, eikä kukaan häiritse. Hassua on, että Lysti mahtuu kävelemään siellä – toistaiseksi.

Lapsiin koiruus on ihastunut. En oikein tiedä, pitäisikö olla iloinen, vai mustasukkainen. Minusta on tullut "akka, joka roikkuu remmissä kiinni, eikä päästä minua noiden ihanien kaverieni luokse". Ulkoillessa lapset yleensä painavat edellä ja minä siinä yritän sitten saada Lystiä kulkemaan hihnassa nätisti ja vetämättä. Ihan noin vakavasti puhuen Lysti kyllä kulkee nätisti, mutta jos olen sen kanssa yksikseni pihalla, se ei vaikuta ollenkaan niin innostuneelta kuin lasten ollessa mukana. :(

Täytyy varmaan alkaa ulkoilemaan Lystin kanssa enemmän yksin ja keksiä kaikenlaista hauskaa tekemistä. Jatkon kannalta olisi suotavaa, jos meikäläinen edes vähissä määrin olisi kiinnostava. Täytyy varata hihat pullolleen herkkuja tai jotain...

Jatkossa Lystin kuulumisia voi lukea nyt vielä keskeneräisestä blogista osoitteessa http://lystinpitoa.wordpress.com. Toivon mukaan sinne tulee kirjoituksia myös toiselta huoltajaosapuolelta... ;)

Pentu tuli taloon

Jos joku on ihmetellyt vaitonaisuuttani blogissa, hän ihmetelkööt jatkossakin. En aio selittää syitä ja tekosyitä sen tarkemmin. Joskus ei vaan.

Sillä aikaa perheessämme on puuhattu. On järkätty kellari uuteen uskoon, uudistettu perheen pyykkijärjestelmä, rakennettu aita eteiseen ja järestelty kaappeihin tilaa. Kevät- tai kesävimmastakin voisi puhua, mutta yksi syy kaikkeen uurastukseen on kuvassa näkyvä karvaturri.

Lysti, eli Secret Affair's Yes I Can Boogie muutti meille tänään. Automatka oli hikinen ja läähätyksen sävyttämä, mutta pikkuneiti jaksoi matkan oikein hyvin. Matkan aikana ilmeisesti leimautui allekirjoittaneeseen aika tehokkaasti, koska autosta poistumisen jälkeen turvautui hetken aikaa kaikissa epävarmoissa tilanteissa häneen.

Lysti on nimensä mukaisesti aika lysti. Illan on ollut aika hiljaista maata, mutta oikein ystävällinen ja rakastettava. Eiköhän tuo leikkikin lähde sujumaan, kun kuviot tulevat tutuiksi. Metsässä tykkää jo touhuta, mutta parkkipaikka on iso, avara ja vähän liian jännittävä. Nyt kyllä tyttö uskaltaa jo itse kävellä sen laidalta toiselle, mutta jos pysähdytään, on paras tulla lahkeisiin vähän huokaisemaan.

Lapsia Lysti vähän alkuun vierasti. Kukapa ei, jos tulevat kikattaen ja vauhdilla vastaan? Nyttemmin, lasten rauhoituttua, koiruus tykkää pyöriä heidänkin sylissään ja leikkiä lasten leikkejä, eli nuolla naaman puhtaaksi, maistaa vähän hiuksia ja kiipeillä selässä, jos sattuu lattialla istumaan.

Sisäsiistiksi opettelu on alkanut hyvin. Yksi hätäpisu pääsi eteiseen, kun Lystikki pelästyi kovaa ääntä. Muuten tarpeet on tehty lähimetsään oikein mallikkaasti. Onhan tuo vielä ihmisten viitseliäisyydestä kiinni, mutta lähtee varmasti hyvin sujumaan.

Koira on viisas. Nyt se nukkuu. Pitäisi varmaan itsekin.

Kuka on arvokkain?

Olipa kerran Mies ja hänellä kaksi kättä. Kädet olivat vahvat ja mies taitava käyttämään niitä. Sormet tekivät tarkkaa ja vaativaa työtä.

Eräänä päivänä sormet aloittivat keskustelun siitä, kuka niistä on arvokkain. Oikean käden sormet rehvastelivat: "Mies on oikeakätinen. Me olemme hänelle tärkeimpiä. Ilman meitä hän ei osaisi syödä, kirjoittaa eikä pestä hampaitaan." Vasemman käden sormet vastasivat: "Kyllä hän meitäkin tarvitsee monenlaiseen touhuun. Sukkien pukeminenkaan ei onnistuisi ainoastaan oikean käden sormilla."

Sormet ryhtyivät pohtimaan, ovatko ne sittenkin kaikki yhtä tärkeitä. Peukalot aloittivat yhteen ääneen: "Ilman meitä ei kyllä tarttuminen tavaroihin onnistuisi millään." Etu- ja keskisormet yhtyivät puolustukseen: "Me olemme siinä puuhassa kyllä ihan yhtä tärkeitä. Ei pelkillä peukaloilla tartuta." "Minulla on kyllä kaikkein arvokkain tehtävä. Kannanhan minä sentään Miehen arvokkainta aarretta," vasemman käden nimetön rehenteli kultainen rengas varressaan.

Oikean käden nimetön pohti ääneen: "Mahtaakohan noilla pikkusormilla olla loppujen lopuksi mitään tekoa?" Muut sormet kääntyivät oikean nimettömän puoleen. "Niin..." ne mutisivat. "Ovathan ne niin lyhyitäkin, etteivät oikein ylety mihinkään."

Oikean käden pikkusormi kiukustui: "Kyllä minä ainakin olen tärkeä. Jos minua ei olisi, ei Miehellä olisi tukea kirjoittaessaan tärkeitä kirjoituksia, tai piirtäessään tarkkoja piirrustuksia."

Oikean käden peukalo, joka oli ottanut johtajan roolin, julisti: "Taitaa siis olla niin, että mitättömin kaikista on vasemman käden pikkusormi. Sillä ei näytä olevan mitään erityistä virkaa." Tähän päätökseen muut yhtyivät suureen ääneen ja niin julistettiin vasen pikkusormi sormista vähäisimmäksi.

Pikkusormi oli hyvin murheellinen. Se ei olisi halunnut olla vähäpätöinen. Muiden sormien pilkka sai sen pohtimaan, miksi se oli ollenkaan luotu, jos sillä ei kerran olisi mitään erityistä tehtävää, jota mikään muu sormista ei voinut suorittaa.

Seuraavana päivänä pikkusormi kuitenkin ryhtyi työhön yhtä uutterasti kuin ennenkin. Puhtaan puun tuoksu sai sen tuntemaan olonsa paremmaksi ja se tiesi olevansa muiden sormien ohella tärkeänä apuna Miehen työssä. Koko päivän sormet työskentelivät ahkerasti ja pauke ja surina säesti niiden päivää. Erityisesti oikean käden sormet olivat tyytyväisiä, koska eilispäivän keskustelu sai ne tuntemaan olonsa hyvin tärkeiksi.

Iltapäivä eteni ja sormet tiesivät pian pääsevänsä lepoon. Vielä muutama työ hoidettavana ja sitten Mies pesisi kätensä ja lopettaisi työt. Sormet tekivät kaikkensa auttaakseen Miestä tekemään tarkkaa jälkeä. Työkoneiden surina ja pauke kaikuisi vielä hetken salissa.

Yhtäkkiä kone hiljeni ja Miehen kädet pysähtyivät. Sormet olivat aivan hiljaa. Kaikki ihmettelivät, mitä oikein tapahtui, kunnes yhtäkkiä kuului pienen pieni nyyhkäisy. Oikean käden sormet puristuivat vasemman ympärille ja ne huomasivat, että vasemman käden pikkusormi oli loukkaantunut. Sormet puristivat pikkusormea, jotta se ei vuotaisi niin kovasti. Pikkusormi nyyhkytti hiljaa. Se ajatteli, että nyt se ei ainakaan olisi minkään arvoinen.

Mies kiiruhti lääkäriin, jossa pikkusormea hoidettiin. Se sai kipuja lievittävän pistoksen ja tunsi olonsa helpottuvan. Sen ympärille käärittiin pehmeä liina ja se pääsi pimeään lepäämään.

Illan tullen pikkusormi kuuli viereltään hiljaisen kuiskauksen: "Kiitos." Pikkusormi huomasi, että vasen nimetön oli vielä valveilla. "Jollei sinua olisi ollut olemassa, minä olisin joutunut terän alle," nimetön jatkoi. "Minulle sinä olet kaikkein arvokkain."

Vähäsen?

Västäräkki bongattu hotelli Aulangon talvipuutarhassa.

Kevätpuuskia

Viimeviikkoinen tuulenvire toi mukanaan kevätpuuskia ainakin minun pieneen maailmaani. Kevätpuuskat tässä tarkoittavat muun muassa seuraavia:

• siivouspuuska
• sisustuspuuska
• käsityöpuuska
• leipomispuuska.

Ehkä nämä voisi yhdistää yläkäsitteen kotitalouspuuska alle. Harjoitin puuskailua eilen erityisen ahkerasti. Sen sijaan, että olisin heittänyt Äitien tekemät ruuat mikroon ja silpunnut kurkkua lautaselle esittämään päivän vihreää annosta, otinkin porsassuikaleet jääkaapista, tein inkivääriporsasta, keitin ylenmäärin riisiä, silppusin uudella Tupperin ihmeelläni kurkkua, porkkanaa ja kesäkurpitsaa, joista jälkimmäiset höystin sitruuna mausteöljyllä ja mustapippurilla.

Ruuan jälkeen kaivoin kihlalahjaksi saadun Moulinex-keittiöhärvelin ja hyrskytin 4 leipätaikinaa tuosta vain. Sormiani en sentään viitsinyt taikinaan iskostaa, vaan nostatin taikinat leipävuoissa ja paistoin ihanan kuohkeita namileipiä. Terveellisiäkin ovat, mokomat. Pellavansiementä, ruisrouhetta, oliiviöljyä ja herkkuna keitettyä riisiä. Saatiinpa ylimääräiset riisitkin hyötykäyttöön!

Nyt työhuoneessa puhaltavat lounaspuuskan tuulet, joten on lähdettävä syömään. Hups! Jäin kiinni töissä bloggaamisesta. Voitaisiinkohan tämä laittaa huomisen Workshopin harjoittelun piikkiin?

Viisaita keskusteluja

Aamulla töihin ajellessa vielä hiukan unenpöppöröisenä voi joutua vastaamaan yllättäviin kysymyksiin. Tässä eräänä aamuna esikoinen 4 v. kysyi: "Äiti miksi maailmassa on eläimiä?" Meinasin jo vastata, että en mä vaan tiedä, mutta se olisi opettanut piittaamatonta asennetta asioiden pohtimista kohtaan.

Alla olevassa keskustelussa T = tytär ja Ä = äiti.

Ä: Jaa-a. Jumala halusi luoda maailmaan eläimiä, mutta en oikein osaa vastata, että miksi.
T: No mäpäs mietin. (Kuluu noin 5 sekuntia.) Nyt mä tajusin! Kun Aadami ja Eevami oli täällä maailmassa, niin sitten ne tarvitsi johonkin apua. Jumala ei sitten jaksanut enää luoda lisää ihmisiä, niin sitten se loi eläimiä.

Viisas ajatus nelivuotiaalta. En koe tarpeelliseksi korjata luomiskertomuksen kronologista järjestystä.